Kelit olivat kesäkuussa komeat, kun Hämeenlinnan Huhtamäen työntekijöitä kokoontui viettämään eräviikonloppua Lammille, Evon retkeilyalueen komeisiin järvimaisemiin. Väkeä tuli ja meni, omien aikataulujensa mukaan.

Pääluottamusmies Jorma Laaksonen kertoo, että heillä on ryhdytty elvyttämään ennen hyvinkin vilkasta jaostotoimintaa. Siinä on ajatuksena, että ihmiset pääsevät tutustumaan toistensa siviiliminään, joka voi olla hyvinkin erilainen kuin töissä.

- Itse pääsin vain käymään, mutta kyllä oli hienoa: tuplalaavu, hieno järvimaisema. Kanootilla olivat käyneet järvelläkin, Laaksonen juttelee.

Hän miettii, että viime aikoina on ollut vaikeita aikoja, jolloin on ollut välillä vaikeaa saada pidettyä työt töissä. Luonto on työstressille oivaa lääkettä.

- Todella hienoa, että tällaista järjestetään, hän kiittelee.

Se on se rauha. Ei tarvita edes näköalapaikkaa. Kuuntelee luontoa ja on vaan.

Eräviikonloppua ideoivat varsinkin sähköasentaja Marko Smeds ja työsuojeluvaltuutettu Jari Oksanen. Päivällä retkeiltiin, jos siltä tuntui, ja illalla juteltiin makkaranpaiston ohessa elämästä yleensä. Smeds ja Oksanen esittelivät työkavereille muun muassa yöpymistä riippumatossa.

- Onhan se jäätävän hienoa touhua. Minulla on ollut selän kanssa ongelmia, mutta riippumatossa niitä ei ole. Ensimmäisellä kerralla itsekin sitä vähän pelkäsin, että mitä siitä tulee, mutta nukuinkin kuin pieni vauva, Oksanen kertoo.

Smeds on porukan rutinoiduin eränkävijä, joka viihtyy luonnossa ympäri vuoden.

- Se on se rauha. Elämä on hektistä menoa joka suuntaan. Luonnossa se unohtuu. Ei tarvita välineitä, vaan tärkeintä on olla vaan. Ei tarvitse edes näköalapaikkaa. Kuuntelee luontoa ja on vaan, hän tunnelmoi.

Oksanen tunnustaa, että retkeilyharrastus on saanut miehestä sellaisen otteen, että siitä kertoo mielellään muillekin.

- Ennen mietin, että mikä helkkari saa ihmisen rämpimään pitkin polkuja, reppu selässä hikoilemassa. Mutta kun pääsi kokeilemaan, homma paloi niin sisuksiin, että sen jälkeen olen tykännyt, hän sanoo.

Pikarikoneenhoitajat Noora Niemi, Jenni Niininen ja Helinä Syrjänen tulivat paikalle päiväksi.

- Sielu lepäsi, oli niin rauhallista, Niemi sanoo.

Hän kertoo, että näki elämänsä ensimmäisen kerran majavan luonnossa. Ja mato-ongella oli kivaa.

- Ihan hiljaa oltiin siinä rannassa. Oli se erilaista: siinä rauhoittui.  Jenni ja Helinä saivat pienet kalat, mutta laskettiin ne menemään. Mutta niin puhuttiin tyttöjen kanssa, että vielä tehdään se yliyön reissukin, Niemi hymyilee.

Teksti Mari Schildt
Kuva Harri Nurminen