Loma loppuu tänään ja mulla on hyvä mieli. Tytär aloittaa eskarin! Saatiin touhuta kotona pari viikkoa, ja sitä ennen reissattiin pari viikkoa. Muumi­maailmaan lähettiin heti viimesen yövuoron jälkeen. Sen reissun jälkeen mökkeiltiin Posiolla, siellä päästettiin arjesta irti ihan täysin.

Oli hetkiä, joista ei puuttunut mitään. Järvi oli ihan tyyni kun saunottiin. Ei puheltu erikoisia vaimon kanssa, katseltiin vaan, kun tytär kastelee laiturilla jalkojaan ilta-auringon paisteessa. Ei soinut kännykkä eikä tarvinnut postata someen.

Oli hetkiä, joista ei puuttunut mitään.

Se on kyllä hieno paikka, vaimoni vanhempien mökki. Ikkunasta näkee usein porotokkia kun herää, ja K-kaupassa kylillä ei ole kenelläkään kiire.

Mun rooli meidän perheessä on ehkä vähän samanlainen, rauhoittava. Yritän pitää kiireen ja stressin pois tyttären elämästä, teen ehkä vähän enemmän kodin askareita kuin useimmat miehet. Vaimoni on poliitikko, mikä tarkoittaa paljon kokouksia ja velvollisuuksia.

Minä en ole tippaakaan poliittinen, ollaan siinä hyvin erilaisia. Joskus hän kysyy, miltä joku asia minun korviini kuulostaa. Vastaan, että sanoisitko saman niin, että tavallinenkin ihminen ymmärtää, ja tarkoitan silloin vain itseäni.

Tapasin hänet 26-vuotiaana Pälkäneellä ravintola Liekissä. Oltiin menossa Aitoon kirkastusjuhlille. Siitä tuli kyllä hyvä reissu, kun jatkuu vieläkin; muutettiin opiskelija-asuntoon Lappeenrantaan, ostettiin omakotitalo, mentiin naimisiin, saatiin tytär, valmistuttiin kouluista, saatiin hyvät työpaikat.

Olen Kouvolasta kotoisin tavallisesta lapsuudesta, samat kesäreissut ja risteilyt kuin kaikilla. Välineitä löyty harrastuksiin, kun isä oli entinen yleisurheilija. Pesäpallo sieltä jäi elämään, pelaan sitä edelleen sekajoukkueessa tosissaan, mutta ei vakavissaan. Pesis on mahtavaa!

Lapsuudenkaveri soitti nyt lomilla. Vietettiin parikymppisenä mahtavia kesiä Tykkimäellä, otettiin laitteilla aurinkoo saman possen kanssa ilman huolen häivää. Hän kertoi nähneensä toisen kaverin leikkipuistossa lapsensa kanssa. Olivat siinä todenneet että no niin, tätä se sitten nykyään on.

Musta juuri se on hienoa. Yhtäkkiä vaan huomaa että hei, musta on tullut aikuinen.

Teksti: Ilkka Palmu, kuva: Jani Kautto