Asiat tapahtuivat lopulta nopeasti, kun olivat tapahtuakseen. Sähköasentaja Hannu Rintamäki ehti miettiä parin vuoden ajan, että prosessiteollisuuden sähköasennukset ja kunnossapidon työt tuntuvat kiinnostavammilta kuin omat rakennusalan sähkötyöt. Kun rakentaminen sukelsi taantumaan ja työt loppuivat, paikka teollisuuteen avautui. Nyt hän on ollut kolme vuotta töissä Huhtamäellä Hämeenlinnassa.

– Rakennusala ei ole ollut enää ajatuksissakaan, koska olen niin hyvin viihtynyt täällä, hän kertoo.

Päivä tehtaalla lähtee liikkeelle aamukahvilla työkavereiden kanssa. Vikailmoituksista näkee, millaisia korjaustarpeita koneenhoitajat ovat raportoineet. 

– Sitten korjataan ja kuittaillaan hommia pois, kun saadaan valmiiksi. Saattaa olla myös erilaisia projekteja ja konemuutoksia. Jos on isompi projekti, niin se sitoo yhden asentajan aika hyvin, Rintamäki juttelee.

Hän kertoo, että uutta asiaa on tullut eteen runsaasti kolmen vuoden aikana ja edelleen tulee. Moni vika on sellainen, että se vaatii pohdintaa.

– Saa käyttää aivojaan niin, että se kyllä ihan virkistää mieltä, hän hymyilee.

Rintamäki kiittelee, että kunnossapidossa on tehtaalla tosi hyvä porukka, jolta on aina saanut tarvittaessa apua.

Kun tietäät oireet,  voi auttaa

Sähköasentajan työssä tehtaalla on oleellista osata kuunnella, mitä koneenhoitajat kertovat. 

– Kyllä siinä aika paljon käydään keskustelua. Koneen käyttäjältä saatu informaatio vaikuttaa paljon siihen, mistä vikaa lähdetään hakemaan. Se vaatii ryhmätyöskentelyä, niin sanotusti, Rintamäki sanoo.

Tilannetta voi verrata lääkäriin, joka pystyy auttamaan, kun potilas osaa kuvailla oireet. 

– Mitä olen töitä sähkärinä tehnyt, niin siinä on aina oltu ihmisten kanssa tekemisissä, Rintamäki miettii.

Tekijänä hän on rauhallinen ja järjestelmällinen.

– Teen homman kerrallaan pois. Mieluummin teen rauhassa ja hyvin, kuin kauheasti kaikkea, niin että laatu kärsii. Sillä tavalla ei tarvitse tehdä kahteen kertaan, ja pysyy pakka kasassa. Toki joku homma saattaa mennä edelle tärkeysjärjestyksessä, mutta on silti ymmärrettävä, että tekee turvallisesti ja hyvin, hän miettii.

Sähkötöissä turvallisuus voi olla pienestä kiinni.

– Kunhan ajattelee, ennen kuin tekee ja tekee sen huolella. Sillä pärjää kyllä hyvin, hän miettii.

Sienikassa mukana lenkillä

Työmatkaa kotoa Pälkäneeltä kertyy lähes puolensataa kilometriä. Se taittuu 35–40 minuutissa. Autossa on soinut viime aikoina Apulanta, mutta oikein tiukan työpäivän jälkeen Rintamäki nauttii työmatkansa mieluummin hiljaisena.

– Työmatkalla pää nollautuu. Välillä saattaa mennä koko automatka niin, etten ole laittanut radiota päälle ollenkaan. Siinä saa olla reilu puoli tuntia ihan iisisti, hän kertoo.

Kotona odottaa lapsiperhearki: alakouluikäisten tytärten kanssa tehdään läksyjä, ja heitä viedään harrastuksiin. Omakotitalossa on aina jotain korjattavaa. Rintamäki kertoo, että asuminen Pälkäneen taajamassa on ollut perheelle paras ratkaisu. Yhteydet Tampereelle ja Hämeenlinnaan ovat hyvät, ja lähistöllä asuu sekä vaimon sisaruksia että Rintamäen vanhemmat. Alue on lapsille turvallista.

Tyttäret ovat innostuneet hevosharrastuksesta oman paikkakunnan hevostalleilla. Samalla isäkin pääsee mukaan heppaharrastukseen.

Parasta vastapainoa työlle on Rintamäen mielestä iltakävely lähimetsän lenkkipoluilla, joko yksin tai vaimon kanssa. Yhdessä kävellessä käydään läpi arjen aiheita ja aikatauluja.

– Muovikassi pitäisi olla aina mukana, koska sieniäkin löytyy siinä samalla. Jos niitä lähtee varta vasten etsimään, niin varmasti ei löydy, hän miettii.

Elämä on sillä tavoin mallillaan, ettei Rintamäki keksi, mistä haaveilisi tähän hetkeen. Ehkä sitten joskus eläkeläisenä olisi kiva viettää aikaa omalla kesämökillä meren rannalla.

– Ei ole kyllä mitään semmoista, että tarvitsisi jotain, että olisi mukavampaa. Kaikki on aika lailla hyvin näin, hän sanoo.

Hannu RIntamäki

Työ: Sähköasentaja, Huhta­mäki Foodservice Nordic, Hämeenlinna.
Harrastus: Ulkoilu.
Perhe: Puoliso ja kaksi lasta.

Teksti Mari Schildt, kuva: Reima Kangas