Kolme paperiliittolaista seurasi, paljonko päivässä kului aikaa erilaisia näyttöruutuja katsoen. – No onhan se ihan järkyttävä määrä, jos oikeasti ajattelee, toteaa Mauri Holopainen.

Kansijuttu

Mauri Holopainen laskee seuranneensa laitteiden ruutuja noin 12 tuntia. Elli-Maria Soininen lähetteli viestejä tallilla ja löi itseään rautakangella. Jorma Lehtosen ohjelmistoon kuuluivat mm. NHL ja Pipsa Possu.

 

Prosessioperaattori Mauri Holopainen, 25, heräsi perjantaina varhaiseen aamuun.

– Olen optimoinut niin, että jo alta 10 minuutin olen autolla, ja ajan reilut puoli tuntia Jyväskylästä töi­hin Äänekosken Metsä Fibrelle, hän kertoo.

Perjantaina hän oli pöytäoperaattorivuorossa vastaamassa sellumassan valmistuksesta.

– Siinä on viisi normaalia tietokonenäyttöä ja pari isompaa taulu-tv:tä. Ensimmäiseksi katsoin yleistilanteen ja priimalaatuun liittyvät arvot: että lämpötilat ovat hyvät, eikä missään ole mitään kuormia, ja ettei ole tullut hälytyksiä. Siihen meni noin puoli tuntia, Holopainen kertoo.

Sitten hän ehti hakemaan kahvin ja istahti takaisin näyttöjen ääreen.

– Kun kaikki menee tasaisesti, niin mitäs siinä muutakaan kuin puhelin esille ja Iltalehti auki. Ensimmäisenä tulee urheilu-uutiset luettua. Sitten polttavimmat uutiset sotaan liittyen, mitä nyt lehti päättää syöttää lukijoilleen. Sivusilmällä seuraan koko ajan operointinäyttöjä. Prosessissa oli kaikki hyvin.

Kun oli kahvi- tai ruokatauon hetki, Holopainen vilkaisi, oliko kavereilta tullut päivityksiä Instagramiin.

– Siellä ei nyt ollut mitään uutta kiinnostavaa, olihan arkipäiväkin. Instagramin päivittäminen, ei nyt voi sanoa, että olisi minun ikäisiltäni mennyt ohi, mutta se on kokenut pientä inflaatiota, hän kertoo.

Tilaa on vallannut Tiktok.

– Tiktok on saanut maineen, että se on hupipaikka, ei sitä tosissaan oteta. Se on viihdepaikka, johon ihmiset tekevät höpöhöpövideoita. Toki jotkut tekevät asiaakin ja toiset bisnestä, hän sanoo.

Ja kun algorytmi on päätellyt, että tällaista videoista käyttäjä tykkää, niitä saa katsoa loputtomiin.

– Siinä saa aikansa taistella, ennen kuin sieltä saa jonkun muun näköisiä videoita, hän miettii.

Hyötysovelluksia Holopainen ei perjantaina tarvinnut.

– Käytännössä en nykypäivänä käytä tietokonetta mihinkään muuhun, kuin jos täytyy tehtäviä tehdä tai muuta, johon tarvitaan Wordia tai Exceliä. Verottaja, Kela, pankit, nettipostit: kaikki hoidan puhelimella, hän kertoo.

Työpäivä päättyi kahdelta, ja kotona Holopainen oli puoli kolmelta.

– Yleensä olen aamuvuoron jälkeen niin väsynyt, että otan päiväunet, mutta nyt oli poikkeuspäivä. Ajatus oli lähteä heti punttisalille, mutta päädyinkin katsomaan tv:n suoratoistopalvelu Cmoresta Salattuja elämiä. Perjantaisin sinne tulee koko viikon jaksot. Keräsin voimia niitä katsomalla ja lähdin sitten salille.

Parin tunnin päästä Holpainen palasi kotiin, laittoi kanat ja riisit mikroon ja Salatut elämät jälleen pyörimään. Kello 18 hän vaihtoi suoratoistopalvelua ja meni Ruutuun, koska halusi katsoa AC Oulun ja Hakan ottelun.

– Välillä viestittelin kavereiden kanssa. WhatsAppia ja Snapchattia tulee käytettyä sekaisin, riippuu porukoista. AC Oulun menestyksestä poristiin muutaman kaverin kanssa, jotka myös katsoivat peliä, hän sanoo.

Iltatoimien lomassa hän katsoi puolella silmällä Ylen puoli yhdeksän uutiset, sään ja Urheiluruudun ja meni nukkumaan.

Holopainen laskee, että päivässä tuli vietettyä aikaa ruutuja seuraten noin 12 tuntia.

– No onhan se ihan järkyttävä määrä, jos oikeasti ajattelee. Jos joka päivä kuormittaisi aivoja näin, jonkinasteinen uupumus tai burnout siitä iskisi päälle. Ehkä punttisali tai sisäurheilu ei ole se paras tällaisena päivänä, vaan tarvittaisiin ulkourheilua, jossa aivot saisivat raitista ilmaa ja tuulettuisivat, hän miettii.

Kruunupyyssä Elli-Maria Soininen, 32, nousi aamulla viettämään vapaapäivää. Aamupalan lisukkeena hän selasi Instagramin, Facebookin ja Iltalehden.

– Instassa ja Facebookissa ei ollut oikein mitään. Olen tällainen niin sanottu kyylääjä: Katson mitä muut tekevät, mutta itse julkaisen todella harvoin.

Iltalehdestä hän silmäili otsikoita.

– Tuli luettua uutiset polttoaineen hinnannoususta, USA:n tietovuotajasta ja Billerudin USA:n tehtaan sienitartunnasta. Siinä meni ehkä 30–40 minuuttia, hän arvioi.

Aamupäivän Soininen vietti tallitöissä sisarensa hevostallilla parin kilometrin päässä kotoa.

– Siinä riitti tekemistä! Oli ihana auringonpaiste, mutta meinasi tuulla. Ilman tuulitakkia ei pärjännyt, hän juttelee.

Tallilla puuhailun ohessa hän vaihtoi useamman Whats­App-viestin, käytti kameraa ja soitti puhelun.

– Onnistuin talleilla lyömään itseäni hienosti rautakangella otsaan, niin tuli viestiteltyä kavereiden kanssa, kuinka nätin kuhmun oli saanut aikaiseksi, hän nauraa.

Tallitöiden päätteeksi Soininen kävi lounaalla paikallisessa hotelliravintolassa, jonka pihvi tekee perjantaista täydellisen. Maksaminen hoitui kännykän Google Pay -sovelluksella.

Samalla Soininen vilkuili Instagramia ja lähetti Whats­App-viestejä.

– Minulla on tapana seurata paikallisia asuntomarkkinoita. Olen yrittänyt perehtyä asuntosijoittamiseen, vaikka en tiedä, konkretisoituuko se ikinä, hän miettii.

Palattuaan kotiin Soininen vietti puoli tuntia Facebookissa.

– Eksyin katselemaan hevosten myynti-ilmoituksia. Takaraivossa nalkuttaa, että oma hevonen olisi kiva. Kun ilmoituksia tarpeeksi kauan lukee, kyllä niistä jotain löytyykin. Ne ovat siinä mielessä vaarallisia, hän miettii.

Näissä ajatuksissa hän nappasi parin tunnin päikkärit.

– Herättyäni hoidin vielä puheluja ja whatsapp-viestejä. Eksyin myös puoleksi tunniksi Tiktokkiin. Nyt olen selvästi katsonut liikaa Tom & Jerry -piirrettyjä, koska niitä tuli vastaan ihan jäätävä määrä. Äkkiä sitä huomaa, että aikaa on vierähtänyt ja tuntuu, ettei mitään ole tehnyt.

Soininen työskentelee talteenottolaitoksen ohjaamon hoitajana Pietarsaaren UPM:llä, ja illalla hän meni yhdessä työvuoronsa kanssa Kokkolaan syömään.

– Vielä autossa sijoitusuutisia Iltalehdestä selasin ennen ravintolaan menoa. Viimeinen silaus!

Työkavereiden kanssa ilta meni hauskasti ilman somea, mitä nyt miehelle tuli viestiteltyä, milloin sopisi tulla hakemaan.

Soininen on ottanut tavakseen kuunnella ennen nukahtamista äänikirjaa kännykästä, uniajastimella.

– Minulla on meneillään Harry Potter ja liekehtivä pikari englanninkielisenä versiona. Jos tarvitsee jotain oikein unettavaa, sitten kannattaa valita joku sijoittamiseen tai finansseihin liittyvä kirja, joka luetaan mahdollisimman monotonisella äänellä!

Kännykän laskurin mukaan Soiniselle kertyi ruutuaikaa päivän aikana kaksi tuntia ja 44 minuuttia. Tavallisesti aika venähtää hänellä hyvinkin neljään tuntiin.

Mäntässä asuva voimalaitoskäyttäjä Jorma Lehtonen, 57, vietti perjantaina vapaapäivää Mäntän Energialta. Hän meni tuttuun tapaan nettiin puoli seitsemän aikoihin. Isolta ruudulta näkee paremmin kuin kännykästä.

Netissä hän katseli NHL:n pelikoosteet Youtubessa ja lueskeli aamukahvin kyytipoikana uutiset iltapäivälehtien sivuilta.

– NHL:stä tulee katsottua, miten ne suomalaiset siellä ovat lätkineet, lähinnä sen vuoksi, kun itsekin olen pelannut kiekkoa muutaman kymmenen vuotta. Kyllä siinä tunti meni, hän kertoo.

Ilma oli niin hieno, että Lehtonen lähti puoli kymmeneltä sähköpyörällä ajelemaan ja teki 16 kilometrin lenkin. Puoli kahdeltatoista hän kävi netissä vilkaisemassa uutisia.

– Eihän siellä mitään mullistavaa ollut ehtinyt tapahtumaan. Tavallaan ihan hyväkin, kun maailmantilanne on mikä on, Lehtonen sanoo.

Sitten hän lähti vaihdattamaan kesäkumeja autoon paikalliseen liikkeeseen kilometrin päähän.

– Se menee niin kätevästi heillä. Olen ne miehet tuntenut oikeastaan koko ikäni, kun pienenä penskana jääkiekkoa pelattiin. Kuulumisia ei vaihdettu sen enempää. Heillä on kiire, se on nyt sellaista aikaa, hän juttelee.

Lehtonen ehti vielä vetäistä sohvalla pienet tirsat ennen, kuin alkoi tapahtua. Wilhelmiina, 1,5 vuotta, saapui taloon.

– Hän on oikea pikku apulainen, tai täystuho, miten sen nyt ottaa. Kaikki mitä käteen saa on kohta lattialla. Hauska epeli, Wilhelmiinan pappa hymyilee.

Puoli kolmen aikaan ryhdyttiin syömään. Wilhelmiina halusi syödä itse, eli lattialle päätyi saman verran kuin suuhunkin.

– Siinä ei kännykkää vilkuilla, aika hyvin hän työllistää, Lehtonen myöntää.

Kunhan ruokailun jäljet saatiin siivottua, Wilhelmiina ja pappa ryhtyvät katsomaan yhdessä Youtubesta Pipsa Possua. Kun Wilhelmiinan mielenkiinto loppui, vaihdettiin Fröbelin palikoihin. Kun into siihen loppui, etsittiin netistä eläinten ääniä.

– Wilhelmiinan lempiääni on kukko. Papan pitää myös kiekua, vaikka vähän huonolla menestyksellä. Hauskaa se on kuitenkin, tuli sitten millainen ääni vain, Lehtonen hymyilee.

Hän vilkaisi nopeasti netistä myös uutiset. Taaskaan ei ollut tapahtunut mitään.

Päivä jatkui lattialla, jossa Lehtonen rakensi Wilhelmiinan kanssa Legotorneja, ja välillä Wilhelmiina potkutteli potkuautolla. Viiden aikaan televisio laitettiin päälle, koska alkoi Pikku Kakkonen.

– Wilhelmiinaa ei oikein kiinnostanut, niin katsoin sitä sitten itse: toisella silmällä telkkaria ja toisella lasta. En kyllä muista, mitä sieltä tuli. Wilhelmiinan perässä täytyi välillä juosta, ettei hän ehdi kiipeilemään rappusiin ja yläkertaan, Lehtonen kertoo.

Seitsemän aikaan pappa, mummu ja Wilhelmiina lähtivät tien toiselle puolelle Wilhelmiinan kotiin, jonne on Lehtosilta 20 metriä. Yhdessä laitettiin iltapalaa ja Wilhelmiinalle yöpukua päälle. Telkkarikin avattiin, mutta kukaan ei ehtinyt sitä katsoa, sillä Wilhelmiinaa ei nukuttanut yhtään.

– Me lähdimme kahdeksan jälkeen, kun Wilhelmiinan äiti ja iskä tulivat kotiin. Emäntä meni nettiin ja minä aloin katselemaan televisiota. En kyllä muista, mitä sieltä tuli. Sohvalla makoilin puolen tuntia, olisiko tullut uutisia, Lehtonen muistelee.

Kirjanpidon mukaan Lehtonen vietti perjantaina tietokoneella kaksi tuntia ja 35 minuuttia. Televisiota kertyi kolme tuntia ja 45 minuuttia. Lehtonen ei ole ihan tyytyväinen.

– Onhan se liikaa. Talvella tulee oltua enemmän ruudun äärellä, mutta kesällä, kun on enemmän ulkona ja käy kalastelemassa, silloin ei niinkään. Tai no: Kalassa tulee taas katsottua kaikuluotaimen näyttöä tuntitolkulla.

Fakta: Melkein neljä tuntia päivässä

Suomalaisten ruutuaika on keskimäärin 3 tuntia ja 50 minuuttia päivässä.

Vilkkain ruutuaika on Yle Uutisten aikaan klo 20.40–20.50, jolloin erilaisten ruutujen ääressä on keskimäärin 54 % koko 10 vuotta täyttäneestä väestöstä.

Yli puolet 10 vuotta täyttäneestä väestöstä seuraa sosiaalista mediaa useaan kertaan päivässä tai jatkuvasti; naiset ja nuoret intensiivisimmin.

15 % yli 10-vuotiaasta väestöstä ei seuraa sosiaalista mediaa.

WhatsApp on suosituin pikaviestinpalvelu. Sitä käyttää 81 % yli 10-vuotiaasta väestöstä.

15–64-vuotiaista useampi kuin yhdeksän kymmenestä seuraa uutisia internetin kautta. Eniten sanomalehtisisältöä internetistä seuraavat työikäiset; miehet enemmän kuin naiset.

Lähde: Tilastokeskus. Tiedot kerätty syyskuun 2020 ja 2021 välillä. 

Teksti: Mari Schildt