Kirkniemi vei liiton mestaruuden salibandyssa. Hämeenkyrön osasto heräsi esimerkillisesti aamupalalle.

Vapaa-aika

 

Kirkniemen osasto 87 voitti Paperiliiton salibandyturnauksen 23.4. Helsingissä. Joukkue oli ylivoimainen ja voitti kaikki ottelunsa selvin lukemin. Numerollisesti tiukimmalla Kirkniemi oli loppuottelussa, jossa se voitti Rauman osasto 8:n maalein 4–2.

Rauman osaston Pasi Heinonen oli yllättynyt oman joukkueensa menestyksestä.

Sijoitukset:
1. Kirkniemi 87
2. Rauma 8
3. Valkeakoski 70
4. Oulu 43
5. Lahti-Heinola
6. Inkeroinen 15
7. Kyröskoski 38

– Tämä oli niin sanotusti aika jytky että selvittiin noin pitkälle. Lähdettiin siitä, että jos yksi peli voitettaisiin päivän aikana, kertoo Heinonen.

Vaikka osasto oli saanut mukaan kolme kentällistä pelaajia, tuntui turnaus Heinosen mukaan rajulta. Ensin kuusi peliä putkeen, välissä aina 15 minuutin tauko, ja sitten vielä välierä ja loppuottelu. Ei sillä, että Heinonen olisi valittanut. Raskasta oli, mutta hauskaa.

Joukkue lähti Raumalta vuokrabussilla lauantaiaamuna kuudelta. Kotiin palattiin sunnuntaina. Osasto maksoi majoituksen.

– Nämä ovat mukavia reissuja. Yhdes­sä matkustetaan, yhdessä pelataan ja vietetään aikaa, sanoo Heinonen.

Hämeenkyrön osasto 38 oli saanut turnaukseen 16 miehen joukkueen, joka tuli Helsinkiin bussilla jo perjantaina. Illan valmistautuminen onnistui mainiosti.

– Saatiin lauantaiaamuna joka jätkä aamulla kello 7.30 aamupalalle, kehaisee Jussi Pajamäki.

Hyvä vire jatkui aamun ensimmäisessä ottelussa, jossa Kyröskoski taisteli 1–1-tasapelin vastustajanaan Oulun osasto 43. Sen jälkeen käyrä oli laskusuuntainen, ja loput ottelut päättyivät tappioon.

Kyröskosken sisäisen maalipörssin voitti kahdella osumallaan Riku Helenius.

– Ihan siinä kattelin, että molari makoilee vaan ja siitä sen kautta laitoin verkkoon, Helenius kertasi jälkimmäisen maalinsa syntyä.

Tuossa ottelussa Kyröskoski tosin hävisi  Valkeakosken osasto 70:lle 8–1.

Ensi vuoden turnaukseen Hämeenkyröllä jäi siis parannettavaa. Pajamäki ja Helenius olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tärkeintä oli porukan yhteinen matka. Sellaisia ei ole voitu järjestää pitkään aikaan.

Teksti ja kuvat: Reima Kangas