Kevättä rinnassa Valkeakoskella. Moniväripainatus rullasi kauniisti eteenpäin Walkilla. Jääkiekostakaan ei pahasti väitelty.

Työpaikalla

 

Kevätaamu oli kaunis kuin morsian, kun painajat Kari Pikkuharju ja Jarkko Järvi­­­nen tulivat töihin Valkeakosken Walkille huhtikuun lopulla.

– Kyllä nyt on kevättä rinnassa! Linnut lauloivat ja minäkin siihen päälle. Tosin ei kuulu titityy minun kategoriaani. Black Sabbathia viheltelen aamulla, kun tulen, Pikkuharju hymyilee.

Pikkuharju ja Järvinen ovat tänään kahdestaan, kun Nina Turkka on lomilla. Pikkuharju ajaa trukkia sekä lastaa ja purkaa rullia. Järvinen ajaa painokonetta.

– Meillä on meneillään moniväripainatus. On aika leppoisa päivä, kun on sen lajin painatus, että vauhti ei voi olla kovin kova. Kun on pitkää rullaa ja ohutta paperia, niin kestävät nuo rullatkin vähän pitempään. Tällaisiakin päiviä on välillä, Järvinen kertoo.

Pikkuharju on ollut tehtaalla 33 vuotta ja Järvinen 28 vuotta.

– Tässä on niin pitkän aikaa oltu, että työ menee jo rutiinilla. Jokainen osaa hommansa, Pikkuharju sanoo.

Järvinen muistelee, että 1990-luvun puoltaväliä elettiin, kun ensimmäisiä kertoja nähtiin. Komeita poikia he ovat edelleen, mitä nyt pari lisäkiloa on tuonut pontta sanoihin. Pikkuharju sanoo, että jutunjuurta löytyy aina.

– Talviaikana on jääkiekko tapetilla, ja maailmanpolitiikka tietysti. Parhaat väännöt saadaan jääkiekosta. Minä olen altavastaajana tässä, kun olen ainut Jyppimies. Nämä kaksi muuta ovat Ilveksen mies ja nainen. Mutta kyllä ne minua hyvin kohtelevat, etteivät ihan läimi.

– Kun Ilveksellä meni huonosti ja Jypillä paremmin, niin hän oli armollinen meille, ja ollaan me nyt hänelle vastavuoroisesti, Järvinen komppaa.

Melkein suomalaisiin kesälämpötiloihin kiipeävä kevätsää saa molemmat miettimään myös lomasuunnitelmia. Pikkuharju aikoo jatkaa kaikki liikenevät ajat kesämökin rakennushommia. Hän on päässyt jo sisätöihin, ja alkaa pian asentaa paneeleja seiniin. Järvinen tuumii, että voisi taas ruveta suunnittelemaan matkustamista vaikka Välimerelle, kun koronakin näyttää hellittävän.

Töissä paras kevään merkki on kesätyöläisten saapuminen opettelemaan kesän hommia. He ovat kuin muuttolinnut, joita vakinaiset tervehtivät ilolla.

– Silloin tietää, että ollaan jo lähellä lomia, Järvinen hymyilee.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Reima Kangas