Kun koronavirus iski Suomeen keväällä 2020, valkeakoskelaisen paperikasseja valmistavan Cabassin tilauksia alkoi peruuntua heti. Kuusi henkeä työllistävän tehtaan liikevaihto romahti huhtikuussa 66 prosenttia ja toukokuussa 50 prosenttia edellisvuodesta.

Alkuvaiheen shokista kuitenkin selvittiin. Pahimman vaiheen yli päästiin muun muassa työvoimakustannuksia keventämällä.

– Meillä työntekijöillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko ottaa lomarahat vapaana tai lomautus. Suurin osa vaihtoi lomarahat vapaaksi ja teimme vuoroviikoin töitä kahden ryhmissä. Näin kitkuteltiin pari kuukautta, kertoo paperikassityöntekijä ja työpaikan yhdyshenkilö Tero Jalonen.

Nyt tehtaalla on rauhallista, mutta niin on aina alkuvuodesta.

– Teen pikkuhommia ja autan työkaveria. Painosta tulee paperiarkkeja, jotka pitää päällystää muovikalvolla, Jalonen kertoo päivänsä kulusta.

Cabassin pääasiakkaita ovat erikois- ja kivijalkaliikkeet. Kasseja menee myös erilaisiin yleisötapahtumiin, kuten messuille, sekä yrityksille pr-käyttöön. Kaikki tämä otti koronassa osumaa.

Heinäkuussa tilauskanta alkoi kuitenkin elpyä. Cabassi sai myös runsaan 20 000 euron koronatuen. Toimitusjohtaja Joona Henttosen mukaan tukirahan merkitys oli ennen kaikkea henkinen.

Koronakriisi yllätti myös positiivisesti. Ravintoloiden sulkeminen lisäsi noutoruoan myyntiä, ja ruoan kuljettamiseen tarvittavien paperikassien kysyntä kasvoi.

Loppuvuodesta Cabassissa tehtiin jo ylitöitä. Joulu on yritykselle perinteisesti kiireaikaa.

– Vuoden 2020 liikevaihto jäi lopulta noin 15 prosenttia normaalia pienemmäksi, Henttonen laskeskelee.

Koronakriisi ei ole vielä ohi. Toimitusjohtaja ei osaa sanoa tulevaisuudesta muuta kuin sen, että yritys kyllä selviää.

Kaikki riippuu siitä, kuinka nopeasti suomalaiset saadaan rokotettua ja kuinka nopeasti kuluttajien usko ja luottamus talouteen palautuu. Tämä heijastuu suoraan Cabassin tuotteiden kysyntään.

Jalonen on varovaisen toiveikas.

– Toivotaan, että alkanut vuosi on parempi kuin edellinen. Rokotusten myötä tilanne kohenee, mutta sanotaan niin, että pessimisti ei pety.

Kuin kellokoneistoja täynnä pieniä rattaita ja liikkuvia teloja. Näin Jalonen kuvailee yrityksen kahta paperikassikonetta. Kalustoon kuuluu myös pieni painokone.

– Paperikassikoneen ajaminen on teoriassa helppoa: sisään pannaan paperiarkki ja ulos tulee valmis kassi. Mutta käytännössä se vaatii paljon valvontaa ja koneen säätämistä. Kassikoon vaihtaminen on ihan oma ruljanssinsa, joka saattaa viedä koko päivän. Silloin veivataan veiviä ja availlaan pultteja.

Jalonen tuli Cabassille töihin 16 vuotta sitten, kun UPM sulki Viialan vaneritehtaan.

– Olen viihtynyt ”siistissä sisätyössä” todella hyvin. Pienellä työpaikalla olemme kuin yhtä perhettä.

Jalosen kollega Jouko ”Kölvi” Nikkilä ehti työskennellä 38 vuotta Tervasaaressa, mutta ura siellä loppui vuonna 2016, kun Billerud Korsnäs siirsi paperikoneensa Ruotsiin. Nikkilä rekrytoitiin Cabassiin samalla tavoin kuin Jalonen: Cabassin vuonna 1985 perustanut Jussi Henttonen ja hänen poikansa Joona tietävät, että parhaat ammattimiehet löytyvät paperi- ja vaneritehtailta. Irtisanomistilanteissa he ovat olleet suoraan yhteydessä tehtaiden johtoon ja kyselleet potentiaalisia tekijöitä.

– Olen tosi tyytyväinen, että he valitsivat meikäläisen. Työ on vaihtelevaa, ja työpäivissä on selkeä alku ja loppu toisin kuin Tervasaaressa, jossa kone pyöri koko ajan aamusta iltaan ja yöhön.

Sekä Nikkilä että Jalonen kiittelevät vuorovaikutusta yrityksen johdon kanssa – suhteet ovat avoimet ja joustavat.

Pienessä firmassa yritys on yhtä kuin työntekijänsä, tiivistää Henttonen. Siksi työntekijöistä halutaan pitää hyvää huolta. Työntekijöille annetaan vapautta ja vastuuta, ja luottamus pelaa puolin ja toisin.

Henttonen on tehtaalla päivän viikossa. Muun ajan hän työskentelee yrityksen konttorissa Helsingissä.

Nikkilä miettii, että rento ote lisää työviihtyvyyttä.

– Ja näin työsuhteetkin pysyvät pitkinä.

Teksti Tiina Suomalainen
Kuva Harri Nurminen