»Tulin tehtaalle vuonna 1993 ja vakituisena olen ollut seuraavasta tammikuusta lähtien. Tehtävän yleiskuva ei ole oleellisesti muuttunut: Se on prosessin valvontaa. Ympäristöasioiden merkitys on kuitenkin kasvanut ja työnkuva on laajentunut. Tehtaan tuote on natrium­kloraatti, jolla on kaksi olomuotoa: 50-prosenttinen, veteen liuotettu kloraatti ja lähes 100-prosenttinen, suolan näköinen kiteytetty natriumkloraatti. Tuotteesta tehdään eri menetelmillä klooridioksidia, jolla valkaistaan sellua.

Oma työni jakaantuu prosessin valvontaan päätteellä sekä kenttätehtäviin. Meitä on kaksi ihmistä vuorossa: yksi on päätteellä ja toinen kentällä. Olemme aina vuorokierron yhdessä tehtävässä, ja sitten vaihdetaan. Päätetyöskentely on tehtaan ajamista. Sen perusjuttu on, että ymmärtää laajan prosessin kokonaisuuden, sen syyt ja seuraukset. Jos tapahtuu jotain poikkeavaa, osaa arvioida, mistä se johtuu ja mistä sitä voi lähteä korjaamaan.

Jos suolahappopilveen kävelee, se on kuin saisi paistinpannusta naamaan.

Kenttätehtäviin kuuluu esimerkiksi näytteiden analysoimista ja käsiventtiileiden säätämistä. Käymme paikalla, kun rekoilla tuodaan meille kemikaaleja ja haetaan kloraattia liuoksena. Huolehdimme lukituksista ja pyydämme päätetyöntekijältä purkulupaa tietylle kemikaalille. Prosessilla varmistetaan, etteivät keskenään reagoivat kemikaalit mene vahingossa sekaisin. Sitä varmistaa myös automatiikka. Kuski sitten huolehtii automaattisesta purkamisesta. Täytämme myös säiliökontteja, jotka lähtevät meiltä rautateitse.

Uusi työntekijä on ensin pitkään kenttätehtävissä. Sitten työnantaja arvioi kompetenssia hallita prosessia, ja lähdetään hakemaan oppia päätetyöskentelyyn.

Tässä työssä on hyvä olla teknisesti orientoitunut, mekaniikasta kiinnostunut ja ymmärtää automaatiota. Kun vika­tilanne tulee, pitää osata arvioida, mistä se johtuu: Onko kyse mittausvirheestä vai toimiiko joku laite väärin? Osaaminen kehittyy ajan myötä. Kun itse tulin poikasena tänne töihin, vuoden päästä tuntui, että alan hallita homman: ymmärrän tehtäväalueeni laitteet ja osaan huolehtia niistä hyvin. Se vaatii kiinnostusta ja motivaatiota. Kun näkee, että uusi kaveri intensiivisesti tutkii laitteita ja keskustelee työstä, on palo oppimiseen ja tahto ymmärtää, sen huomaa kyllä.

Kun vian löytää, se on palkitsevaa. Kun jatkuva prosessi mennä hyrskyttää normaalisti ja kaikki toimii kuin pitää, niin onhan se periaatteessa aika tylsää. Minua ei ärsytä yhtään se, että jotain tapahtuu. Esimerkiksi äskettäin oli ukkosia, sähköt menivät poikki, ja tehdas tuli alas. Sitten sitä ryhdyttiin käynnistämään uudestaan. Varsinkin päätteellä on hyvinkin antoisaa, kun pääsee tekemään nopeita ratkaisuja. Kun niissä onnistuu, se on palkitsevaa. Eri juttu on silloin, jos vika on tuttu ja toistuva, esimerkiksi pumppu juonittelee päivästä toiseen. Sellainen ottaa päähän.

Työssä on omat riskinsä. Esimerkiksi lipeä on voimakkaasti ihoa syövyttävää, ja suolahappo höyrystyy voimakkaasti. Jos suolahappopilveen kävelee, se on kuin saisi paistinpannusta naamaan. Natriumkloraattiliuos on kuumaa, ja siinä on jonkin verran aktiiviklooria, jota voi vapautua ilmaan. Tarkkana saa olla.

Alkuaikoina henkilösuojaus ei ollut niin hyvää, enkä itse osannut vielä arvioida tilanteita. Pari kertaa olen saanut vaarallisia kemikaaleja hengitysteihin. Se kyllä opetti. Toimin yhä tiedostamattani niin, että kun avaan oven toiseen tilaan, hengitän ensin hyvin varovasti. Olen valmis puhaltamaan nopeasti ulospäin ja palaamaan takaisin. Ajattelen sen niin, että en pelkää kemikaaleja, mutta kunnioitan.

Laatua tässä työssä on huolehtia, että prosessiarvot pysyvät halutuissa spekseissä. Silloin tuotekin on laadukas. Laatua on sekin, että huolehdimme, ettei ympäristö pääse kärsimään, vaikka teemme hyviä tuotteita. Myös asiakkaat ja heidän asiakkaansa vaativat, että me emme tuhoa ympäristöä. Tehdasta ollaan laajentamassa, eli työtä on täällä jatkossakin. Se tukee motivaatiota.

Vapaa-ajalla korjaan ja huollan pienkoneita, mopoja ja moottoripyöriä. On antoisaa, kun laitteen vian löytää ja saa korjattua. Siitä saan tyydytystä, että jes, taas kaikki toimii. Se on sama tehtaalla: Kun vian saa korjattua, on hyvä mieli kotiin lähtiessä.»

Teksti: Mari Schildt, kuva: Maiju Pohjanheimo