Heinäkuussa vietettiin Taikapäivien 40-vuotisjuhlaa Kouvolassa. Taikapäivät on Suomen ainoa taikuri­kongressi, ja sinne kokoontuu toistasataa taikuria ympäri Suomen. Suomen Taikapiirin lisäksi kuulun Yhdysvalloissa toimivaan mentalismijärjestöön, Psychic Entertainer´s Associationiin. Olen myös vieraillut useissa taikuritapahtumissa ympäri maailmaa. Missä tahansa olenkaan taikureita tavannut, olen havainnut heidän olevan pitkälti samasta puusta veistettyjä.

Ammattini puolesta pääsen havainnoimaan erilaisten erikois­alojen osaajien kokoontumisia. Kun eri alojen ammattilaiset kohtaavat toisiaan kerran vuodessa, on tapahtumassa usein läsnä tietty sisäpiirihuumori. Inside-vitsit vilisevät toki taikureidenkin tapaamisissa, mutta alan harrastajat ja tekijät ovat usein muutenkin omalaatuista porukkaa. Taikurit ja mentalistit harjoittavat alaa, jossa yleisön – niin kutsuttujen tavisten – ei tulisi ymmärtää, miten taikuri tempun tekee. Jokainen taikuri yrittää rakentaa esityksensä ja temppunsa niin, ettei yleisö näkisi illuusion taakse ja keksisi kuinka temppu tehtiin.

Joku selittää tapahtuneen taikatemppuna, toinen psykologiana, kolmas uskoo aitoon telepatiaan.

Pelkkä yleisön huijaaminen ei useille taikureille riitä. Alalla erikoinen piirre on niin kutsutut taikurihuijaukset eli taikuri tekee tempun, joka huijaa myös muita taikureita. Taikureiden huijaaminen on toki vaikeampaa kuin muiden ihmisten, koska tunnemme paljon tekniikoita ja menetelmiä. Kollegat arvostavat tyyppiä, joka pystyy huijaamaan taikuria onnistuneesti. Useimmilla aloilla on toki kollegojen keskinäistä kilpailua, mutta harvemmalla alalla on yleistä osoittaa ylivoimainen ammattitaitonsa suoraan kilpailijalleen.

Osansa saavat myös ne tavikset. Kun kokoonnumme mentalistijärjestön puitteissa jossain päin Yhdysvaltoja, käy sääliksi hotellin muita asukkaita. Uusia temppuja halutaan kokeilla taikureita normaalimmalle yleisölle, joten avustajia nyitään hihasta niin hotellin aulassa kuin yökerhon tiskillä. Lusikoita taipuu, ajatuksia luetaan ja ihmisiä suggestoidaan. Kerran kuulin hotellin asukkaan ihmettelevän asiaa vastaanotossa. “Täällä pidetään joku mentalistikongressi”, vastasi asiakaspalvelija kyllästyneenä.

Taikureiden porukka on pieni ja sisäänpäinlämpiävä, mutta myös erittäin lämminhenkinen. Voin olla missä päin maailmaa tahansa, ottaa yhteyttä paikalliseen taikuriin ja hyvin todennäköisesti saan seuraa, apua ja opastusta. Alalla on myös hyvin vähän supertähtiä, joten kynnys ottaa yhteyttä legendaariseenkin tekijään on pieni. Esimerkiksi musiikkimaailmassa aloittelevan musiikintekijän olisi lähes mahdotonta saada vastausta yhteydenottoonsa joltain alan huipulta.

Ehkä kaikkia taikureita yhdistävä tekijä on tietty esoteria, salatiede. Ihminen on huono pitämään salaisuuksia eikä taikuri ole mikään poikkeus. Useasti temppujen metodit ovat niin mielenkiintoisia, että kun ihminen tempun jälkeen kysyy, miten sä oikein teit ton, tekisi aidosti mieli kertoa tempun salat alusta loppuun. Taikureiden keskuudessa salaisuuksia ei ole, vaan niitä jaetaan avoimesti muille alan tekijöille. Kenties tämän vuoksi taikurit nauttivat toistensa seurasta, saa ikään kuin hengittää vapaasti välillä.

Taikuuden avulla aikuinenkin ihminen voi parhaimmillaan kokea jotain täysin mahdotonta. Jos lapselle, joka uskoo joulupukkiin, selitettäisiin, että oikeasti joulupukkia ei ole olemassa vaan naamiaiskaupan parran takana oli naapurin Pertti, illuusio särkyisi. Kun lavalla luen ihmisen ajatuksia, jätän yleisön pohtimaan tapahtunutta omilla tahoillaan. Joku selittää tapahtuneen taikatemppuna, toinen psykologiana, kolmas uskoo aitoon telepatiaan. Salaisuuksien paljastaminen kutkuttaa jokaista taikuria, mutta niitä jaetaan vain alan sisällä. Tästä voisi ottaa oppia muillekin aloille. Avoimuus edistää kaikkien osaamista sekä tietotaitoa ja kehittää alaa sisältäpäin. Ihmisillä on usein tarve suojella ammattisalaisuuksiaan, vaikka suurin salaisuus on tylsempi. Harjoittelu, kova työ ja periksiantamattomuus.