Kirjekuoria valmistava Bong Suomi Oy lopetti toimintansa viime vuonna. Se oli lähtölaskenta Tampereen ammattiosasto 62:lle. Suurin osa pienen ammattiosaston työntekijöistä oli töissä Bongilla.

– Hallitus on esittänyt osaston lopettamista. Marraskuun syyskokouksessa asiaa käsitellään ensimmäisen kerran. Yksi vaihtoehto on, että liitymme osasto 50:een, mutta katsotaan nyt, kuinka käy, kertoo osaston sihteeri Jukka-Pekka Hirsimäki.

Hirsimäki ehti olla Bongilla töissä 24 vuotta ja 3 kuukautta. Osastoaktiivi hän oli 2000-luvun puolivälistä alkaen.

– Tehtaan sulkeminen ja työpaikan menettäminen oli rankka elämänvaihe. Kovasti laitoimme yt-neuvotteluissa kampoihin, vaikka kyllähän me tiesimme, mitä tuleman pitää. Kirjekuorien valmistus on auringonlaskun ala. 90-luvulla työntekijöitä oli vielä lähes kaksisataa. Tehtaan lopettaessa meitä paperiliittolaisia oli 14.

Hirsimäki uskoo, että yhteys vuosien saatossa läheisiksi tulleiden työkavereiden kanssa jatkuu tulevaisuudessakin.

– Tuskin tulemme yhteydenpitoa lopettamaan. Kyllä ”Bongin kilta” tapaa kerran vuodessa.

Hirsimäen tie suuntautui uudelle alalle. Työpaikka löytyi jätteiden syväkeräyssäiliöitä valmistavalta Molokilta.

– Viimeinen työvelvoitepäivä Bongilla oli 15. lokakuuta. Vähän aikaa puhaltelin kotona, mutta seinät alkoivat kaatua päälle. Laitoin neljään paikkaan hakemuksen ja 2. joulukuuta aloitin Molokilla varaosakeräilijänä ja varastomiehenä.

Nyt Hirsimäki on jättämässä Paperiliiton ja liittymässä Teollisuusliittoon kuuluvaan lasi- ja muovityöntekijäin ammattiosastoon. Ammattiyhdistystoiminta uudessakin liitossa saattaa kiinnostaa.

Työpaikan vaihto on avannut myös uuden näkökulman asioihin.

– Paperiliitto oli parempi ja vahvempi. Nykyisessä työssä tes on selkeästi huonompi, eikä se kauheasti motivoi työntekijöitä. Olisi myös työnantajan etu, että tes olisi parempi, sillä se sitouttaisi työntekijöitä jopa vuosikausiksi. Työpaikallani on valtava vaihtuvuus.

Paperinjalostuksen koulutuksen käyneen Hirsimäen toiveena olisi vielä löytää oman alan töitä.

– Mutta kyllä se aika heikolta näyttää.

Teksti Tiina Suomalainen