Jos joskus tekee mieli huutaa kovaa, niin se onnistuu Stora Enson Oulun tehtaan uudella arkittamolla äänieristetyssä kopissa. Tosin arkittamon porukka ei juuri nyt keksi syytä huutaa: valvomon täyttää puheen­sorina, kun käydään istumaan kahvipöydän ääreen.  

Arkittamon uusi valvomo on vaikuttanut positiivisesti työhyvinvointiin ja ilmapiiriin. Aiemmin arkkileikkureilla oli omat ohjauspulpetit ja vain kahvihuone oli yhteinen. Vaikka päässä oli kuulonsuojaimet, jatkuva melu tuntui kehossa ja mielessä. Nyt leikkureita ohjataan yhteisvalvomosta, joka eristää leikkureiden äänet. 

Valitsivat paperitehtaalle, kun minulla oli toiseksi paras todistus.

Työntekijöitä oli aiemmin vuorossa 26, nyt enää 7. Työvoiman tarvetta on vähentänyt automaatio ja prosessin kameravalvonnan lisäys. 

Sinänsä arkittamon työ ei ole muuttunut ja periaate on sama kuin ennenkin: tuolta tulee rulla ja tuolta lähtee arkkeja. Arkittamon työntekijät vastaavat myös kunnossapidosta: 

– Jos jotain rikot, itse korjaat!

Vuorojärjestelmän ansiosta

Stora Enson Oulun tehtaalla työskentelevien polut ovat osalla kulkeneet ristiin rastiin aina sinne, missä töitä on kulloinkin ollut tarjolla. Kun jokin linja sulkeutuu, toinen avautuu. 

Emilia Viljakaisen uusi kartonkilinja toi töihin 600 kilometrin päähän kotoa. Viljakaisen 6- ja 15-vuotiaat lapset asuvat Kotkassa isänsä kanssa kolmistaan silloin, kun äiti on työvuoroissa Oulussa.

– Yövuorosta kun lähden matkustamaan junalla kohti Kotkaa, niin herään Kouvolassa iltapäivällä, sopivasti ennen määränpäätä, Viljakainen kuvaa.

Ouluun hän päätyi mutkaista reittiä. Alun perin Viljakainen kouluttautui ajoneuvoasentajaksi.

– Kun ammattikoulusta valmistuin, ei töitä silloin 2010-luvulla ollut, joten jatkoin opintoja hoitoalalle ja valmistuin sairaanhoitajaksi. Vuonna 2019, kun nuorimmainen syntyi, tulin ajatelleeksi, onko se sittenkään loppuelämän ammatti, jatkaa Viljakainen.

Seuraavaksi hän lähti opiskelemaan prosessiteollisuuden tutkintoa ja meni opiskeluaikana lomittajaksi Stora Ensolle Anjalan paperitehtaalle PK3:lle. Koska linja päätettiin lopettaa, Viljakainen haki ja pääsi Oulun tehtaalle, jossa rakennettiin uutta kartonkikonetta. Työnopastus tapahtui lähempänä Kotkaa Stora Enson kartonki­tehtaalla Inkeroisissa.

Prosessiteollisuuden opinnot Viljakainen on tehnyt loppuun oppisopimuksella ja nyt mielessä on jatkaa mekaanisen puolen tutkintoon.

– Stora Enso panostaa työntekijöihin tosi paljon. Se tietysti myös sitouttaa työnantajaan, kiittää Viljakainen.

12-tuntisen välivapaallisen vuorojärjestelmän alettua asuminen kahdella paikkakunnalla on lähtenyt sujumaan hyvin. Kotipuolessa on lasten arjesta huolehtimassa isän apuna myös äskettäin eläkkeelle jäänyt pappa. 

– Kun ihmiset kysyvät, miten tämä kaikki onnistuu, sanon, ettei se ole kummoisempi temppu, muutokseen tottuu. Välivapaalla Oulussa teen itsekseni asioita, joista pidän, ja kotona sitten keskityn olemaan perheen kanssa.

Sukkulointia tehtaiden välillä

Arkittamon ylittävällä sillalla Mar­ko Piittinen ruuvaa paikoilleen listaa kumimaton saumakohtaan. Piittinen aloitti työt Oulun PK 6:n päällystyksessä vuonna 1996. Kun Stora Enso päätti vuonna 2019 sulkea Oulusta molemmat paperikoneet ja yhtiö sanoi irti 350 henkilöä, yksi heistä oli Piittinen.

– 24 vuoden jälkeen siirryin Oulusta­ Veitsiluotoon, Piittinen kertoo.

Työura ei ehtinyt jatkua pitkään, sillä Stora Enso sulki Veitsiluodon tehtaan syyskuussa 2021. Piittinen pääsi töihin leipomoteollisuuden kunnossapitäjäksi. Hän palasi jälleen Stora Ensolle, kun takaisinottovelvoitteen ansiosta tarjolla oli työpaikka Päijät-Hämeessä. 

– Ehdin olla Stora Ensolla Heinolassa reilun vuoden. Mukava työyhteisö ja edelleen olen tekemisissä sinnepäin, Piittinen summaa.

Kahvipöydässä mietitään porukalla, miten Nuottasaaresta on lähdetty, sinne löydetty, palattu ja jos mahdollista, jääty. Työsuojeluvaltuutettu Matti Tikkala kertoo oman työuransa alkaneen nyt jo puretun paperikoneen startista vuonna 1991.

– Miehän olin silloin vielä vaipoissa, Emilia Viljakainen huudahtaa.

Harvinaista vihkiä uusi kone

Euroopan moderneimmaksi sanottu uusi kartonkituotantolinja vihittiin käyttöön Oulussa elokuun 18. päivänä juhlallisin menoin yhtiön johdon ja maan pääministerin voimin. Linja on toinen Nuottasaaressa käynnistetty kartonkilinja tällä vuosikymmenellä. 

– Harva paperiliittolainen saa enää olla mukana vihkimässä uutta tuotantolinjaa, miettii pääluottamushenkilö Olli-Pekka Kaikkonen.

Uusi kone toi Oulun tehtaalle laajemman tuotevalikoiman, toiminnan uudistuksia ja noin 300 uutta työpaikkaa. Lopullinen lukumäärä selviää starttivaiheen jälkeen. Vanhan PK 6:n paikalle rakennettiin käytännössä kokonaan uusi kone, BM 6, ja lisäksi uusittiin voimakattila, puunkäsittely ja tuotiin arkittamoon uudet leikkurit.

Jotakin myös jäi: infrastruktuuri, apuosastot ja henkilöstö. Saman tehdasintegraatin sisällä puu käsitellään valmiiksi tuotteeksi ja samalla tuotetaan energiaa. 

Valmistelusta valmiiksi

Erillisten valvomoiden sijaan puolikemiallista massaa valmistavaa BCTMP-laitoksen, kartonkikone 6:n ja sen päällystys ohjataan samasta valvomosta. 

– BCTMP-laitoksen massa menee kartongin keskikerrokseen, kertoo operaattori Niko Juntunen samalla, kun näytöillä virtaa raaka-ainetta. 

Juntunen oli aiemmin töissä sellutehtaalla. Uuden koneen starttivaihe on aina työläs ja vaatii opettelua.

– Mielenkiintoista on nähdä tätä prosessia ja oppimatka on vasta alussa. Operaattorit olivat jo komissiointivaiheessa mukana valmistelussa ja on toimittu tosi tiiviissä yhteistyössä insinöörien, muilta Stora Enson tehtailta tulleiden starttereiden sekä laitetoimittajan kanssa, Juntunen jatkaa.

Päällystystä ohjaavat valvomon toisessa päässä Ismo Rahkola ja Vesa Ylitalo. Määräaikaisesti starttiavuksi tullut Rahkola on kulkenut Nuottasaaren portista töihin vuodesta 1986. Ensimmäiset kymmenen vuotta hän työskenteli Arizona Chemicalsilla ja sen jälkeen muutaman vuoden lateksitehdas Synthomer Finlandilla. Sieltä Rahkola jatkoi paperitehtaalle, joka vuonna 1998 tuli osaksi Stora Ensoa. 

Rahkola joutui viisi vuotta sitten 350 muun tavoin irtisanotuksi. Myös edeltävä työpaikka oli lopettanut toimintansa, koska sen tuotetta ei enää kartonginvalmistukseen tarvittu.

– Tein vaihtelevia töitä, kunnes helmikuussa tulin supportiksi kartonkikoneen käynnistykseen, Rahkola kertoo.

Vaihteleviin töihin sisältyy myös kokemus 400 kilometrin päässä kotoa: Rahkola sai työpaikan kemiantehtaalta Jämsästä. Elämä ei kuitenkaan tuntunut sopivan kahden paikkakunnan välille, joten Rahkola valitsi Oulun. Se toi uuden mahdollisuuden Stora Ensolla, nyt kartonkikoneella.

Opintomenestys vei töihin

Vesa Ylitalon työura alkoi Nuottasaaressa vuonna 1985, suoraan ammattikoulusta paperiprosessin opinnoista. Tehdas kuului silloin Oulu Oy:lle, joka seuraavana vuonna yhdistyi osaksi Veitsiluoto Oy:tä.

– Valitsivat paperitehtaalle, kun minulla oli toiseksi paras todistus. Sain todistuksen ennen muita, että pystyin aloittamaan työt. Mutta kaikkiin hommiin en vielä edes päässyt, koska olin alle 18-vuotias.

Armeijan jälkeen Ylitalo päätyi PK 1:lle Veitsiluotoon. Siitä alkoi päällystysura, joka yhä jatkuu. Ylitalo siirtyi Ouluun vuonna 1992 työskentelemään uudelle PK 6:lle. Seuraava käynnistysprojekti oli PK 7 vuonna 1996. Ylitalo työskenteli PK 7 päällystyksessä koneen alasajoon asti vuoteen 2019. Kun se muutettiin kartonkikoneeksi, Ylitalo toimi jälkikäsittelijänä.

Syksyllä 2024 Ylitalo siirtyi PK 6 kartonkilinjan projektiin. Nyt hän on mukana käynnistämässä kartonkikone 6:ta. 

Startit ovat erilaisia, eikä niihin oikein pysty saamaan rutiinia. Kärsivällisyys ja rauhallisuus auttavat pitkälle.

Vuosikymmeniä on kulunut siitä, kun paperikoneet 1–5 käynnistyivät aikoinaan Veitsiluoto Oy:ssä, 6 ja 7 Oulu Oy:ssä. Oulun paperikoneista on jäljellä enää rippeet, kun kartonkikoneet 6 ja 7 jatkavat käyntiään nykyisessä Stora Ensossa.

Teksti: Eeva Eloranta-Jokela, kuvat: Teija Soini