Älä vähättele, jos pyllähdät. Jokainen kaatuminen töissä tai työmatkalla olisi ilmoitettava työnantajalle vuorokauden sisällä, vaikka ei olisi sillä hetkellä käynyt kuinkaan.
Kuorimo
Työntekijät eivät välttämättä ilmoita työnantajalle, jos kaatumisessa ei käy kuinkaan tai jos se tapahtuu vaikkapa kotipihan läheisyydessä matkalla töihin. Ilmoitus olisi syytä tehdä joka kerta, kun pyllähtää.
Turvakengät luiskahtavat tehtaanpihan sepelillä ja pyllähdät kumoon. Työmatkalla kaadut pyörän kanssa. Askel lipeää trukkiin noustessa ja muksahdat alas. Lattialle on jäänyt märkää ja liukastut.
Kaatumiset, liukastumiset ja kompastumiset ovat paperiteollisuudessa yleisiä tapaturmia. Niiden osuus on noin kymmenesosa kaikista työtapaturmista.
Väistyvä talvi on ollut erityisen haasteellinen kelien suhteen. Edes nastat tai kitkat pyöränrenkaissa tai kengänpohjissa ja varovaisuus eivät aina ole riittäneet.
UPM Jämsänkosken työsuojeluvaltuutettu Kari Blom miettii, että tilastot eivät ehkä kerro koko totuutta, sillä kaikista kaatumisista ja liukastumisista ei tehdä ilmoitusta.
Jokaisesta pienestäkin muksahduksesta, tapahtuu se sitten töissä tai työmatkalla, olisi kuitenkin ilmoitettava esihenkilölle, muistuttavat Blom ja Paperiliiton toimitsija Eero Vekkeli. Esihenkilön tehtävä on puolestaan tehdä tapahtuneesta tapaturmailmoitus.
– Näin tapahtuma tulee kirjattua. Se on tärkeää oman oikeustuvan kannalta, jos myöhemmin ilmeneekin jotain vaivaa, Vekkeli painottaa.
Ilmoitus pitää tehdä työnantajalle välittömästi, vuorokauden sisällä tapahtuneesta. Ei siis niin, että jos töistä lähtiessä kaatuu ja satuttaa nilkkansa, niin ilmoittaakin asiasta vasta vapaiden päätyttyä.
– Vakuutusyhtiö pesee kätensä, jos tapaturmasta ilmoittaa myöhemmin, Vekkeli huomauttaa.
Kynnys lääkärille menoon kannattaa myös pitää matalana.
Ei kai kukaan nähnyt? Tämä on monen ensimmäinen ajatus, kun ottaa osumaa tantereeseen. Vaikka kaatumiset ovat hyvin tavallisia, ne tuntuvat noloilta. Terveystalon psykologilla ja psykoterapeutilla Matti Isosävillä on tähän selitys.
– Kaatuminen voi tuntua siltä, että ikään kuin rikkoo sosiaalisia normeja. Voi tulla kokemus siitä, että erottuu muista kielteisellä tavalla. Voi myös kokea, että ”paljastaa” itsestään jotain, minkä haluaa pitää piilossa. Tavallaan kaatuminen ei sovi siihen minäkuvaan, jonka haluaa itsestään muille välittää.
Siksi moni heittää kaatumisen vitsiksi tai kuittaa, että ei sattunut, vaikka häntäluuta jomottaa tai polvet ovat verillä.
Teksti: Tiina Suomalainen, kuva: Adobestock