Vastaleikatun nurmen reunat on kantattu viivasuoriksi uriksi. Ne korostavat sateen kirkastaman pihamurskeen absoluuttista tasaisuutta. Valkoista hohtavan talon sielu on selkeästi vatupassissa. Hänen nimensä on Marika Halttunen.

Huhtamäellä töissä käyvä Marika uusii yläkerran rapun valkoisia liuku­este­nauhoja. Valkoinen väri on likaantunut parissa vuodessa yli sietokynnyksen.

Marika esittelee rintamamiestaloaan, jonka hän on rempannut ja rakentanut tälle vuosituhannelle yksin terassin anturanvaluja myöten. Lopputulos on oudosti enemmän kuin vimpan päälle tasapainossa, räsymattojen hapsutkin viivasuorassa.

– Mulla on sitä varten hapsukampa! Tarvitsen sitä sen jälkeen, kun lapsenlapset on käyneet kylässä. Itsehän en hapsujen päälle astu.

Kun Marika oli 9-vuotias, hän lähti vanhempiensa eron jälkeen kirvesmies-isänsä mukaan. Isän taidot ja asenne tarttuivat Marikaan. Hän tekee koko ajan jotakin, ja kun kaikki on valmista, kaikki alkaa uudelleen. Pääasia elämässä on remontointi, ei lopputulos.

Teksti ja kuva: Ilkka Palmu