Joensuulainen Niko Meriläinen istuu autoonsa ja suuntaa nokan kohti tehdasta. Se on väliin kovaa hommaa: huonolla talvikelillä tehdas on puolentoista tunnin päässä. Kolme tuntia autossa päivässä ei onnistui ilman musiikkia. Kärry kulkee kuulemma kuulon kipurajoilla kun kotimatka kyrsii, ja silloin tapahtuu jotakin hyvin outoa: Niko laulaa!

– Juu ei tapahdu ikinä, jos joku kuuntelee! Mutta on se mieli iloisenakin hyvin raskasta, Inflamesia tai Children of Bodomia, tai vastaavaa lapsuuden musiikkia.

Niin Niko sitten ajelee kohti entisiä kotimaisemiaan ja luukuttaa maailman parasta biisiä, Bodom Beach Terror. Miksi Volvolla?

– Kai sitä tuli lapsena istuttua riittävästi kaksinelikymppisen Volvon takapenkillä, se oli isällä pitkään. Että volvomies tuli minustakin.

Syy Joensuussa asumiseen on Joensuun 70 000 asukasta, ja rautatieasema. Nikon avovaimo tekee töitä Helsingissä. Pielisen rannoille tekisi mieli kummallakin.

– Mökki sieltä! Eiköhän se joku päivä ole totta.

Niko hyppää Volvon rattiin ja kääntää volyymin yhteentoista. Jyskä kuuluu parkkipaikalle, ja jos luovasti kuvittelee, niin ihan pikkuisen ehkä Pohjois-Karjalan sävyinen laulukin!

Teksti: Ilkka Palmu, kuva: Jenna-Maaria Kuronen