Hannu Sallinen ja Petri Viitanen ovat kokeneet kouriintuntuvasti sen, miten pieni ihminen on ison vakuutusyhtiön edessä.

Työpaikalla

Sallinen on kamppaillut vakuutusyhtiön kanssa yli kymmenen vuotta. Viitaselle työnantaja räätälöi osa-aikatyön, mutta se ei käy vakuutusyhtiölle.

 

Hannu Sallisen oppisopimuskoulutus Enocellilla päättyi työtapaturmaan ja vakavaan loukkaantumiseen. Kuivauskoneelta puuttui kitasuoja, ja Sallisen jalka meni telojen väliin. Säärestä kuoriutui iho ja lihaksia. Nilkan luut menivät kappaleiksi.

Jalka leikattiin yli kymmenen kertaa. Amputaatio oli varteenotettava vaihtoehto.

Onnettomuudesta on nyt yhdeksäntoista vuotta. Nuo vuodet eivät ole olleet helppoja. Vammautuneen jalan toimintarajoitteiden ja kipujen lisäksi 55-vuotiasta Sallista on kuormittanut taistelu oikeuksiensa puolesta.

Ensin työnantaja päätti työsuhteen ja sen jälkeen ilmoitti, että he eivät maksa vahingonkorvauksia.

Sain tietysti liitosta apua. Istuimme käräjillä parikin kertaa. Työnantaja maksoi lopulta korvaukset. Sitten alkoi taistelu vakuutusyhtiön kanssa.

– Sain tietysti liitosta apua. Istuimme käräjillä parikin kertaa. Todistajia kuultiin, ja asia oli täysin selvä. Työnantaja maksoi lopulta korvaukset.

Sitten alkoi taistelu vakuutusyhtiön kanssa. Alussa kaikki meni hyvin: vakuutusyhtiö maksoi Salliselle täyttä tapaturmaeläkettä seitsemän vuotta. Korjausleikkausten ja sairauslomien jälkeen hän meni uudelleenkoulutukseen ja valmistui merkonomiksi 2011. Hän oli ollut myös toimistotyötyyppisissä työkokeiluissa, mutta siitä jalka ei tykännyt, vaan tuli kipuja ja turvotusta.

Viimeiset kymmenen vuotta hän on työskennellyt postissa. Työpaikka löytyi tuttavan vinkin avulla.

– Jaan postia maaseudulla. Vaikka nilkka on jäykkä, pystyn ajamaan automaattivaihteista autoa. Työ sopii minulle – jalka saa sopivasti lepoa ja liikettä.

Postin kanssa sovittiin, että Sallinen tekee noin 20 tuntia viikossa. Se ei kuitenkaan ole käynyt vakuutusyhtiölle, vaan yhtiön mukaansa Sallinen kykenee toimistotyyppiseen kokopäivätyöhön. Tapaturmaeläke pieneni, mikä näkyy tietysti Sallisen kukkarossa.

– Minulle leikkauksia tehneet lääkärit ovat yksimielisiä siitä, että jopa puolipäivätyön tekeminen olisi minulta hyvä suoritus.

Tästä asiasta on kiistelty nyt yli kymmenen vuotta ja valituksia muutoksenhakulautakuntaan tehty useita. Asiat etenevät hitaasti, ratkaisuja joutuu odottamaan vuodenkin. Uusi valitus on taas tehty.

Tilanne on turhauttava.

– On tämä monena yönä pyörinyt mielessä. Vakuutusyhtiö on se kaikista veemäisin pelikaveri. Periksi en kuitenkaan anna. Taistelu jatkuu!

Työkykyinen nilkoista ylöspäin

”Täysin työkykyinen nilkoista ylöspäin.” Näin luki Petri Viitasen, 56, saamassa vakuutusyhtiön päätöksessä. Saman tien lopetettiin kuntoutustuen maksaminen ja Viitanen joutui siirtymään ansiosidonnaiselle.

Viitasella on nilkoissa nivelrikko. Vasen nilkka on leikattu kaksi kertaa, huonolla lopputuloksella. Nilkka on jäykkä ja kipeytyy helposti. Kävely ei oikein onnistu ja auto on pitänyt vaihtaa automaattivaihteiseen.

Viitanen on hakenut kuntoutustukea puolivuosittain, ja alun perin suunnitelmana oli, että kun vasen nilkka on saatu kuntoon, leikataan oikea. Lokakuinen päätös kuntoutustuen maksamisen lopettamisesta tuli kuin puskista.

Tehdas antaa vielä armoa, mutta vakuutusyhtiö torppaa kaiken.

Ennen sairauslomalle jäämistään vuonna 2020 Viitanen työskenteli Essityllä logistiikassa trukkikuskina. Sitä työtä hän ei voi enää tehdä, koska hän ei pysty nousemaan edes trukkiin.

– Työkykykartoituksen tulos oli, että pystyn tekemään työtä, jossa voin suunnitella itse työajan ja tauot, joka ei ole seisomatyötä ja jossa ei ole liikaa istumista. Tällaisia työpaikkojahan Suomi onkin täynnä.

Työnantaja tuli vastaan ja Viitaselle räätälöitiin työ, jota hän olisi voinut tehdä 2,5 tuntia päivässä. Vakuutusyhtiölle se ei kuitenkaan sopinut, vaan työtä olisi pitänyt tehdä 4 tuntia päivässä. Asia on edelleen vireillä. Viitanen käy työelämävalmentajalla, jonka kanssa pohditaan mahdollisia työkokeiluja.

– Suoraan sanoen vituttaa. Olen täyttänyt kotona ristikoita kohta neljä vuotta. Mietipä itse: ensin teet 35 vuotta töitä tehtaalla ja tehdas antaa vielä armoa, mutta vakuutusyhtiö torppaa kaiken.

Viitanen kokee, että hänet on jätetty täysin tyhjän päälle. Hän haluaisi eläkkeelle, sillä nilkat eivät ole muuttumassa paremmiksi. Ensimmäinen työkyvyttömyyseläkehakemus kuitenkin hylättiin. Nyt kerätään uutta aineistoa uutta hakemusta varten.

– Kyllä tämä syö miestä.

Tiesitkö, että

Paperiliiton jäsenenä saat neuvontaa ja mahdollisesti myös oikeusapua tilanteissa, joissa sukset menevät ristiin työpaikalla tai vaikkapa vakuutus­yhtiön kanssa.
Paperiliiton lakimies Juha Koivisto työskentelee viikoittain tällaisten juttujen kanssa. Vuosittain hänellä pyörii vakuutus­yhtiöiden kanssa noin 20–30 tapausta.

Teksti: Tiina Suomalainen, kuva: Mikko Makkonen