Kimmo Ruokoniemen kasvoi ympäristössä, jossa pidettiin tärkeänä yhteisten asioiden hoitamista ja oman yhteisön jäsenistä huolehtimista. Hän muistaa, miten lapsuudenkotiin kokoontui usein isän ystäviä puhumaan politiikkaa ja ay-politiikkaa. Ehkä Kimmo imi itseensä ajatuksen yhteisvastuusta jo verenperintönä.  

– Ei se minun ay-toimintani kuitenkaan heti ottanut tuulta alleen, kun tulin UPM:lle töihin. Mutta kun kuuntelin parin ay-toiminnassa aktiivisesti mukaan olleen työkaverin juttuja, aloin miettiä, että kenen asioista he puhuvat. Ja sitten oivalsin, että meidän kaikkien yhteisiä asioitahan ne ovat. 

Vuodesta 2000 lähtien Ruokoniemi on ollut tärkeä tekijä Lauritsalan osasto 44:ssä. Hän on ollut osaston varaluottamusmies, hallituksen varajäsen, varsinainen jäsen, varapuheenjohtaja, puheenjohtaja ja sihteeri.  

Vuoden vaihteessa Ruokoniemi luopui kuitenkin vastuistaan, sillä hän tempautui mukaa Lappeenrannan kunnallispolitiikkaan. Lisäksi hänellä on useita luottamustoimia ja hän on mukana myös Lions Club -toiminnassa. 

– Alkoi tuntua siltä, että aika ei riitä kaikkeen. Nyt vedän vähän henkeä ay-toiminnasta. On muuten ollut kiva huomata, miten ammattiosaston ja -liiton koulutukset ovat antaneet hyvän pohjan yhteisten asioiden hoitoon myös laajemmin. 

Ruokoniemen hengähdystauko ei tarkoita sitä, etteikö hän puuhaisi osastossa edelleen. Hän toimii ammattiosaston virkistyspaikan Kotapirtin yleismiehenä huolehtien sähköisestä varauskalenterista ja huollosta osana parin miehen huoltorinkiä. Ruokoniemen aloitteesta käyttöön otettiin sähköinen huoltokalenteri, joka helpottaa virkistyspaikan ylläpitohuoltoa. 

Osasto 44 on iso, maksavia jäseniä on noin 550. Ruokoniemen mielestä yleinen ilmapiiri ammattiosastossa on kuitenkin melko vaisu – talkoohenki ja yhdessä tekeminen eivät enää houkuta ihmisiä samalla tavalla kuin ennen.  

– Onko se sitten niin, että kun elintaso nousee riittävän hyväksi, ei apua tarvitse enää pyytää, vaan sen voi ostaa. Aiemmin autettiin toista ihan senkin takia, että jos itse joskus tarvitsee apua, sitä myös saa. 

Teksti: Tiina Suomalainen