Valtiovarainministeriön edustajien jatkuvasti tuskaillessa kansan laiskuutta ja tuhlaavaisuutta, aloin miettimään, että miten ministeriö itse on onnistunut taloudenpidossaan. Ei se aina ole ihan nappiin mennyt. Voisi jopa väittää, että tuhlailusta puhuttaessa ministeriölle ei pitäisi antaa hoidettavaksi edes sitä nakkikioskia.

Vuoden 2023 lopulla uutisoitiin (HS Visio 12.10.), että Suomen valtio oli laskenut liikkeelle koronapandemian aikana miljardeja euroja pitkäaikaista lainaa. Veronmaksajien onneksi lainojen korot olivat historiallisen matalalla ja esimerkiksi tammikuussa 2021 otetun kymmenvuotisen lainan korko oli negatiivinen. Kuten lehtijutussa todettiin, sijoittajat siis maksoivat Suomelle siitä, että saivat lainata meille rahaa. Vähän kuin sähköyhtiö maksaisi kuluttajille saunan lämmittämisestä lauantai-iltana. Ei sitä riemua kuitenkaan kauaa kestänyt.

Valtiovarainministeriö oli näet antanut Valtiokonttorille ohjeet muuttaa käytännössä nollakorkoiset lainat vaihtuvakorkoisiin ja korkotason noustessa maailmalla maksettavaksi lankeava korko olikin sitten jo lokakuuhun 2023 mennessä noussut prosenttitolkulla. HS Vision arvion mukaan korkokulut nousivat tämän valtiovarainministeriön neronleimauksen vuoksi satoja miljoonia vuodessa. Siis SATOJA MILJOONIA vuodessa. On hyvä huomata, että tappioiden kokoluokka on vain arvio, koska Valtiokonttori on määrännyt tekemiensä johdannaissopimusten tiedot salaisiksi. Sen päätöksen ymmärrän kyllä hyvin. Itse olen pyrkinyt noudattamaan samaa linjaa omien hölmöilyjeni suhteen.

Valtionvarainministeriön tunarien johdolla tehdyissä johdannaissopimuksissa on vielä sekin harmillinen piirre, että niiden vakuudeksi piti tallettaa seitsemän miljardia meidän veronmaksajien työllämme kerryttämää rahaa. Toivottavasti ainakin osa siitä saataisiin takaisin, sille saattaisi nimittäin olla jotakin järkevääkin käyttöä.

Kiinnostiko tämä uutinen ketään? Ei tietenkään, sillä sattumoisin samaan aikaan iltapäivälehdet löysivät taas haastateltavaksi elämäntapatyötön Ossin, joka kertoi laiskottelevansa periaatteesta ja nauravansa työssäkäyvälle rahvaalle. Kun tämä poloinen kivitettävä oli kansalle esitelty, ei ketään enää kiinnostanut taivaan tuuliin hukkuneet sadat miljoonat. Näin tämä maailma toimii joka ainoa kerta, kun laiskoja ja tuhlaavaisia opetetaan.

Pomo tuli alakertaan ja kertoi, että tilanne on niin vaikea, että joudutaan aloittamaan yt:t kymmenen tuotannon työntekijän irtisanomisesta. ”Mitä? Juurihan yläkertaan palkattiin kaksi uutta työntekijää,” ihmettelin. ”Hyvä, että huomasit”, pomo tuumi, ”täytyy aloittaa yt:t kahdentoista duunarin irtisanomisesta."