Lounas Saimaa-näkymällä. Tällaista herkkua tarjoilee Stora Enson Kaukopään tehtaan työmaaruokaloista toinen, niin sanottu kartongin ruokala.

Lounasaika on juuri alkanut ja Tarja Erjansalo on täyttänyt puolet lautasestaan raasteilla. Yksi iso peruna ja nakkikastike vievät lautasesta runsaan neljänneksen. Lasissa on rasvatonta piimää. Erjansalon lounas­valintoja ohjaa keliakia. Tonnikalalasagnette tai pizza, joita on myös lounaslistalla tänään, eivät hänelle sovi.

– Lounastauolla ei tarvitse syödä itseään ähkyn, kun syö viisi kertaa päivässä. Silloin kiljuva nälkä pysyy loitolla, hän linjaa.

Päivävuoroa tekevä Erjansalo aloittaa päivänsä puurolla ja mansikkakiisselillä. Töissä hän juo kahvit ja syö gluteenittoman leivän ja hedelmän. Kello yhdeksän tauolla hän popsii yleensä jonkin hedelmän, ja sitten onkin jo lounastauon vuoro.

– Iltapäivää kohti ruokajutut alkavat hiipua. Kotiin päästyä en enää syö lämmintä ruokaa vaan ehkä jonkin salaatin.

Erjansalon työkaveri Ismo Toivari syö juuri päinvastoin kuin kollegansa. Hänen syvä lautasensa on kukkuroillaan perunoita ja nakkikastiketta. Salaatin hän on laittanut erilliselle lautaselle.

12-tuntista työvuoroa tekevä Toivari söi tänään aamupalaksi ruisleipää, jonka päällä oli olympiajuustoa ja wurstia.

– Sillä minä sinnittelen lounaaseen asti. Ja lounaan jälkeen sinnittelen taas.

Erjansalo laittoi syömisensä uusiksi kolmisen vuotta sitten. Kimmokkeena toimi kuntoutus, jossa oli mukana ”ihan älyttömän hyvä” ravitsemusterapeutti.

– Me kaikki saimme siitä paljon. Siunkin olisi kannattanut tulla sinne, Erjansalo huomauttaa Toivarille.

Kuntoutuksessa Erjansalo oppi säännöllisen syömisen rytmin sekä sen, että vettä on juotava.

– Aiemmin, kun söin harvemmin, hurja nälkä pääsi iskemään kesken kaiken ja korvasin aterian jollain nopealla energialla, kuten suklaapatukalla. Enää niin ei käy.

Lähes kilo kasviksia

Marraskuun loppupuolella julkaistaan uudet kansalliset ravitsemussuositukset. Niiden keskeinen ajatus on se, että kasviksia ei voi koskaan syödä liikaa. Aiemmin suositeltiin, että söisimme vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä eli noin viisi kourallista. Nyt niitä pitäisi syödä enemmän, mieluiten 800 grammaa tai yli, eli jopa yhdeksän kourallista.

– Kuulostaa hurjalta. Se on siinä ja tässä, täyttyykö minulla edes 500 grammaa, Erjansalo pohtii.

Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa, että suositusta on oikeastaan helppo noudattaa, kunhan syö jokaisella aterialla myös marjoja, hedelmiä, kasviksia tai juureksia.

– Keksikokoinen tomaatti tai pätkä kurkkua on jo 60 grammaa, omena 150 ja appelsiini noin 250 grammaa. Mutta jos lastaa lautasen kukkuroilleen perunaa ja kastiketta ja syö sen ensin, niin ei sen jälkeen enää jaksa mitään omenaa syödä.

Jos työpaikalla on työmaaruokala ja jos sen aukioloajat sopivat omiin työvuoroihin, kannattaa ruokalaa suosia. Harva jaksaa itse tehdä monipuolisia salaatteja ja raasteita, mutta lounasbuffetissa niitä on yleensä tarjolla hyvin.

Lounastarjottimensa kanssa pöytään istuva Niko Seppälä kertookin tavallisesti ottavansa salaattia ja raasteita niin paljon kuin mahdollista

– Minulle on valehdeltu, että ne ovat terveellisiä. Maun takia en niitä syö.

Kisamakkarakin sallittu

Uusissa ravitsemussuosituksissa korostuu kasvikuntapainotteinen ruokavalio. Punaista lihaa suositellaan syötäväksi enintään 350 grammaa viikossa – tämä ihan terveyssyistä, sillä punainen liha nostaa suolistosyöpien riskiä. Lihavalmisteiden kuten makkaroiden ja leikkeleiden syöminen pitäisi jättää minimiin.

Punaisen lihan vähentäminen ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että syö enemmän kanaa.

Mitä ihmettä sitä sitten oikein syö?

– Yhtälö ei ole lainkaan mahdoton. Jos ajatellaan seitsemää pääateriaa viikossa, niin kahdella aterialla voisi syödä punaista lihaa, kahdella siipikarjaa ja kolmella kalaa, jos vatsa ei kestä palkokasveja, kuten papuja ja linssejä. Jos vatsa kestää myös palkokasveja, korvataan niillä liharuokia, Schwab selventää.

Hän kuitenkin korostaa, että mitään ei olla kieltämässä. Kisamakkaran voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla, jos ravitsemus on kokonaisuudessaan kunnossa.

– Haluaisin eroon vastakkainasettelusta ja ehdottomuudesta. Meidän kannattaa tehdä joitakin asioita joka päivä, ja taas toisia asioita ei kannata tehdä joka päivä tai edes joka viikkokaan.

Niko Seppälä kuvailee itseään A-luokan lihansyöjäksi.

– Aina, kun mahdollista, syön mieluummin lihaa.

Tänään hän on valinnut tonnikalalasagneten, sillä hän inhoaa kuorettomia nakkeja. Hän sanoo, että työpaikkaruoan on tarkoitus täyttää maha, kotona voi sitten nautiskella naudanpihviä.

– Kasvisten syömisen lisääminen ja lihasyönnin vähentäminen on varmasti haaste monelle miehelle, pohtii pöytään asettuva Seppälän työkaveri Arto Kontro.

Irtiotto koneelta

Kontrokin on valinnut nakkikastikkeen ja perunat.

– Tämä on tällainen Conan barbaari -annos. Niin paljon kuin lautaselle mahtuu.

Kontro syö 12-tuntisen vuoron aikana kaksi lämmintä ateriaa, jos vain aikataulut antavat periksi. Päivävuorossa hän syö ensimmäisen aterian työmaaruokalassa kymmenen maissa ja toisen aterian – jotain kotoa tuomaansa ruokaa – neljän, viiden maissa.

– Nuori kasvava mies, tai ainakin kasvava, tarvitsee ravintoa. 

Kontro pohtii, että energiantarve riippuu siitä, millainen työvuoro on kyseessä. Jos joutuu liikkumaan paljon kentällä, nälkä kurnii voimakkaammin. Tänään lounas viivästyi kartonkikoneella olleen hässäkän vuoksi, joten Kontro arvelee, että päivä menee yhdellä aterialla.

Lounastavat kaukopääläiset miettivät, että ruokailu on muutakin kuin polttoainetta kropalle. Se irrottaa tehokkaasti työstä ja samalla pääsee höpöttelemään työkavereiden kanssa.

Työsuojeluvaltuutettu Sami Ilves korostaa säännöllisten ruokataukojen merkitystä jaksamisen kannalta.

Kaukopäässä oli aiemmin viisi työmaaruokalaa, nyt kaksi, mutta laadulla pyritään korvaamaan määrää. Ruokaloita pyörittävä Sodexo on viime aikoina satsannut salaatti- ja raastetarjontaan, ja lounasannoksia voi nyt myös tilata työpisteelle.

Teksti: Tiina Suomalainen, kuvat: Mikko Nikkinen