Vuoden 2022 alkupuolella ripottelimme tuhkaa päällemme, kun kävi ilmi, että UPM rakentaisi uuden biopolttoainejalostamonsa Rotterdamiin Kotkan sijaan. Syyksi yhtiö ilmoitti ainakin täkäläisen verotuksen ja kovin hankalan ammattiyhdistysliikkeen. Nyt kolme vuotta myöhemmin yhtiö on valmis kuoppaamaan hankkeen myös Rotterdamin osalta.

Toteutumatta jäävä tehdas liittyi siihen valitettavan pitkään jatkumoon metsäteollisuudessa, jossa uutta kehitetään, kehitetään ja kehitetään… 

Matkan varrella kyydistä ovat tippuneet komposiittilaudat ja laastarit ja muistikuvani mukaan myös puiset lavuaarit. Mieleen tulee väkisinkin satu hiirestä, jonka piti tehdä kissalle takki. Kovasta yrityksestä huolimatta takki jäi tekemättä, eikä lopulta tullut kukkaroakaan, sen paremmin kuin rusettiakaan kissalle.

Sähköä meillä sentään osataan tuottaa. Ja sitä tarvitaan myös jatkossa, jos kaikki tänne suunnitellut datakeskukset aiotaan rakentaa. Hiukan hämmentävää on ollut seurata sitä intoa, jolla kunnat ovat keskuksia itselleen haalimassa. Kai se niin on kuin Mikko Perkoila jo neljäkymmentä vuotta sitten laulussaan sanoi, että jokainen työpaikka on kullan arvoinen. Ainakin Kajaanista pohjoiseen. Itse taas toivon, että tästäkään kankaasta ei välttämättä rusettiakaan tulisi.

Nyt kun tätä kirjoittaessa kesälomakausi on pääsemässä vauhtiin, näyttää sille, että Finnairin koneilla ei vauhtiin päästä vieläkään. Työtaistelua pukkaa. Riita koskee, kuinkas muuten, yleistä linjaa ja sitä, voidaanko aiempia puheita osapuolten välillä huomioida ja miten vanhoja puheita tulee tulkita. Hallituksen vientimalliin perustuva yleinen linja on kuin entinen tupo, mutta sillä erolla, että jokainen työehtosopimus näyttää syntyvän työtaisteluiden kautta. Vientimalli vaikuttaakin toimivan kuin venäläinen takapuoleen työnnettävä suristin. Kuka olisikaan voinut arvata…

Kaikesta huolimatta oikein hyvää kesää kaikille ja muistakaa, että lapset, lapsenlapset ja muut läheiset arvostavat sitä, että laiturilla istutaan selvinpäin.

Työkaveri tuli kyselemään, että mitä aion lomallani tehdä. En mitään, vastasin. En kerta kaikkiaan mitään. No, minä jatkan saman tekemistä täällä, tokaisi työkaveri ja lähti kohti kanttiinia.