Mari Karhu vastaa puheluun trukin ohjaamossa DS Smithin Nummelan tehtaassa. Mari, työkaverisi kertoi, että olet optimisti, mitä itse ajattelet asiasta?  

– Tuota, kai minä sitten olen. Joo, ehkä minä olen ainakin vähän. Kiva, jos joku on näin nähnyt. Minusta optimistisuus on hyvä ominaisuus, Karhu sanoo.

Hän toteaa, että koettaa olla positiivinen, vaikka kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan. 

– Yritän pitää hyvää fiilistä yllä itselle ja muille, että kyllä tämä tästä selviää, ja taas mennään eteenpäin, Karhu sanoo.

Hän uskoo, että sama tilanne tuntuu eri ihmisistä erilaiselta riippuen siitä, miten he siihen suhtautuvat. Lääkäri Pekka Mustonen ja psykiatri Antti S. Mattila ovat suorastaan hämmästyneitä näkemysten erosta.

– Välillä täytyy ihmetellä, elävätkö optimisti ja pessimisti samassa maailmassa, Mustonen ja Mattila toteavat lääketieteellisen Duodecim-lehden artikkelissa. 

He ovat tutkineet optimismia, ja niin on moni muukin. Opti­mistisen ja pessimistisen elämänasenteen vaikutuksista on paljon tutkimustuloksia eri puolilta maailmaa viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tulokset ovat keskenään samansuuntaisia: optimistit elävät keskimäärin pitempään, terveempinä ja onnellisempina kuin pessimistit.

Jukka Sinkkosen hymy ei hyydy

Stora Enson Imatran tehtailla työskentelee noin tuhat ihmistä. Kun kysäisin eräältä työntekijältä, tietäisikö hän ketään optimistia, vastaus tuli saman tien. Prosessihenkilö Jukka Sinkkonen, ikä 44 vuotta. 

Sinkkonen hyväksyy ilman muuta sen, että häntä pidetään optimistina.

– Olen aina ollut iloinen ja se on osa identiteettiä. Elämässä on enemmän hyvää kuin huonoa. Vastoinkäymisissä on minusta parempi mennä eteenpäin kuin jäädä vatuloimaan tai murehtimaan, Sinkkonen sanoo.

Hänen iloisuutensa oli ilmeisen silmiinpistävää jopa varusmiespalveluksen ensimmäisinä hetkinä. Niinpä esimies teki heti selväksi, että tuo hymy tulee vielä hyytymään. 

– Ei hyytynyt, Sinkkonen toteaa. 

Tutkijat puhuvat iloisuuden sijaan esimerkiksi valoisasta suhtautumisesta elämään. Optimistit ovat toiveikkaita ja odottavat hyvien asioiden tapahtuvan heille tulevaisuudessa, pessimistit taas odottavat enemmän huonoja asioita. 

Pekka Mustonen ja Antti S. Mattila muistuttavat, että ihmiset ovat aina jonkinlaisia optimistin ja pessimistin sekoituksia. Voimakas pessimistinen elämänasenne kuitenkin vaarantaa hyvää elämää monin tavoin.

Optimistit sairastuvat merkitsevästi vähemmän esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin ja masennukseen. Optimistien todennäköisyys joutua uudelleen sairaalaan sydämen ohitusleikkauksen jälkeen on pienempi. 

Optimistit hoitavat sairauksiaan paremmin. He ottavat selvää sairauksien riskeistä ja siitä, miten voivat pienentää niitä. Pessimistit mieluummin ovat ajattelematta ’kauhukuvia’ ja yrittävät unohtaa ikävät asiat. Ehkä tämänkin takia he käyttävät myös enemmän alkoholia ja huumaavia aineita kuin optimistit.

Jukka Sinkkonen pitää selvänä, että negatiivinen ajattelu tuo mukanaan myös stressiä ja henkistä painetta.

– Totta kai se vaikuttaa terveyteen, hän sanoo.

Voiko vitutukseen kuolla

Mustosen ja Mattilan tutkimus lähti liikkeelle kyselylomakkeesta. Tuhannet ihmiset kertoivat muun muassa, miten arjen pienet ja isommat vastoinkäymiset harmittavat heitä itseään. Kysely yhdistettiin Lääkäriseura Duodecimin Sähköiseen terveystarkastukseen, jossa kartoitetaan elintapoja, henkistä hyvinvointia ja sairastumisriskeihin liittyviä asioita. Testi tuottaa jokaiselle vastaajalle personoidun palautteen, riski­arvion kansantautien osalta sekä elinajan odotteen. Tutkijat selvittivät vielä erilaisilla kysymyksillä, kuinka optimistisesti ja positiivisesti tutkimukseen osallistuneet ihmiset suhtautuvat elämään yleisesti. 

Tutkimuksessa kävi ilmi, että optimisteilla oli paremmat taidot käsitellä arjen vastoinkäymisiä ja enemmän keinoja päästä eroon potutuksesta. Tällä on suuri merkitys, sillä vastoinkäymisten aiheuttama harmitus kasaantuu, jos uusi vastoinkäyminen kohdataan ennen kuin edellisestä on ehditty toipua. 

– Pessimistejä harmittaa useammin, pidempään ja rankemmin. Pahemman luokan pessimistiä saattaa ”harmittaa” – tai niin kuin he itse sanovat, ”vituttaa yli 24 tuntia vuoro­kaudessa”, kirjoittavat Mustonen ja Mattila. 

Tämä kuorma heijastuu haitallisesti elintapoihin ja terveyteen.

– Vastaus Paavo Väyrysen elämää suurempaan kysymykseen voiko vitutukseen kuolla on: ehkei suoraan, mutta kyllä se merkittävästi riskejä suurentaa, kirjoittavat tutkijat artikkelissaan.

Kaikki ei ratkea reippaalla asenteella

Kasvatustieteilijä Hanna Laalo muistuttaa kirjoituksissaan positiivisuusajattelun kääntöpuolesta. Hän toteaa, että politiikassa ja tieteessä ovat pinnalla suuntaukset, jotka korostavat yksilönvastuun ja oikeanlaisen asenteen merkitystä. Hyväosaiset muistuttavat mielellään, että kaikki on itsestä kiinni, mutta eihän se niin ole. Laalo toteaa, että reipas asenne ei riitä ratkaisuksi työttömille tai mielenterveyskuntoutujille, eivätkä taloudelliset rakenteet ja yhteiskunnalliset ongelmat katoa, vaikka yksittäinen ihminen kuinka ponnistelisi. 

Laalo varoittaa ’positiivisuuden kultista’, liian pitkälle menevästä kaikki on itsestä kiinni -ajattelusta. Se voi antaa ihmiselle elämänhallinnan ja voiman tunnetta, mutta myös johtaa siihen, että ihminen syyttää vain itseään, jos asiat eivät mene hyvin. 

– Se tuottaa häviäjiä yhtä varmasti kuin menestyjiä, uupumusta yhtä varmasti kuin innostusta, kirjoittaa Laalo Turun yliopiston blogissa.

Jukka Sinkkonen kertoo saavansa positiivisuudesta intoa ja energiaa, jotka siivittävät eteenpäin. Hänkin muistuttaa silti, että jatkuva parhaansa tekeminenkin voi olla vaarallinen laji. 

– Kova suorittaja voi vaikka ajautua uupumukseen, kun liekki palaa ja vaan antaa mennä ja suorittaa. Olen itse tajunnut, että palautumiseen käytettävä aika on vanhempana pitempi ja olen vähentänyt velvollisuuksia esimerkiksi lasten salibandyseurassa, Sinkkonen sanoo.

Optimisti tarttuu toimeen

Muutkin kuin pahimmat pessimistit voivat pitää positiivisuuspuhetta pelkkänä höpötyksenä, joka johtaa korkeintaan elämäntaito-oppaita kirjoittavien hörhöjen rikastumiseen. Mustonen ja Mattila muistuttavat kuitenkin, että optimismiin liittyy olennaisesti halu työskennellä hyvien asioiden toteuttamiseksi. Elämän haasteita ja vastoinkäymisiä kohdatessaan pessimistit epäröivät ja epäilevät omia kykyjään, kun taas optimistit ovat periksiantamattomia ja itsevarmoja. 

Jukka Sinkkosen ajatukset kulkevat samoilla linjoilla; tulevaisuuteen kannattaa suhtautua myönteisesti, mutta mitään ei tule ilmaiseksi. Hänen mielestään on turhaa energian tuhlausta jäädä valittamaan vastoinkäymisiä. On syytä ryhtyä toimeen. 

– Kylmä fakta on, että kun teet jonkun asian eteen riittävästi töitä, jotain muuttuu. Jos et tee mitään, mikään ei muutu, hän sanoo.

Sinkkosen mielestä optimistiseen asenteeseen kuuluu kunnianhimoa ja pitkäjännitteisyyttä sekä uskoa siihen, että asioita pystyy tekemään itse ja niitä on tehtävä itse. 

– Aina voi katsoa, mihin rahkeet riittävät ja mihin eivät, Sinkkonen sanoo.

Eikä kaikkea tarvitse tehdä yksin. Esimerkiksi töissä ongelmia ratkaistaan porukan hyvällä yhteistyöllä. 

Positiivinen suhtautuminen vapauttaa energiaa

Mari Karhun mielestä positiivinen suhtautuminen vapauttaa energiaa toimintaan. Kun keskittyy siihen, mikä on hyvin, se lisää omaa onnellisuutta ja hyvinvointia.

– Ajattelen, että ei se mitään, jos ikäviä asioita tapahtuu. Ei auta jäädä märehtimään ja murehtimaan. Eteenpäin vaan vaikka hammasta purren, hän sanoo.

Mari Karhu uskoo, että hänen optimistisuutensa on sisäsyntyistä, mutta toisaalta hän on myös yrittänyt kehittyä siihen suuntaan. Nuorena tällainen ajattelutapa ei ollut niinkään helppoa, mutta iän myötä ominaisuus on vahvistunut.

Tutkijoiden mukaan optimismi on luonteenpiirre, joka muotoutuu pääasiassa kasvatuksen ja oppimisen kautta. Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan ainakin lapsuuden kodissa vanhempien tarjoama lämpö ja taloudellinen turvallisuus ennustivat optimismia aikuisiässä. Ihminen voi kuitenkin halutessaan muuttaa omaa asennettaan optimisempaan suuntaan mikä ikäisenä hyvänsä.

On tavallista, että ihmiset haluavat auttaa kanssakulkijoitaan tarjoamalla heille positiivisia näkymiä. Lääkärin työssä positiivisen ajattelun levittäminen olisi suorastaan potilaiden terveyden kannalta hyödyllistä. Tutkijat Mattila ja Mustonen toteavat kuitenkin, että optimismia ei kannata tyrkyttää toisille. 

– Se koetaan helposti lähinnä loukkaavaksi ja aitoja tunteita vähätteleväksi tavaksi kuitata todelliset ongelmat. 

Hyödyllisempää on ajatella, että ihmiset muuttavat itse toimintaansa, jos niin haluavat. Toinen voi tilannetajua käyttäen lähinnä näyttää valonpilkahdusta tai ehdottaa pientä näkökulman vaihtamista.

– Se, että joku välittää ja aidosti yrittää auttaa, vaikuttanee tässäkin yhteydessä enemmän kuin opettaminen, toteavat Mattila ja Mustonen.

Karhu pohtii, että joillakin ihmisillä negatiivinen suhtautuminen asioihin näyttää olevan niin syvällä, etteivät he millään halua nähdä positiivista kulmaa. Hän toteaa, että on ehkä taistelua tuulimyllyjä vastaan ruveta muuttamaan heidän perimmäistä asennoitumistaan.

Yksittäisissä vaikeissa tilanteissa Karhu pyrkii kyllä kannustamaan lähellään olevia ihmisiä ja muistuttamaan, että hyviäkin asioita on tulossa. Ylipäänsä hän pyrkii valitsemaan ympärilleen ihmisiä, jotka ovat ainakin jonkin verran positiivisia. Se tekee elämästä helpompaa. 

Jukka Sinkkonen muistuttaa, että iloisuus ja energisyys tarttuu toisiin ihmisiin. Se on tärkeää, kun vaikka vetää projektia tai valmentaa lapsia.

– Mutta saathan sinä toki muitakin tunteita näyttää. Ei iloisuus ole sitä, että naurat kaikelle, vaan että olemus on reipas ja energinen, sanoo Sinkkonen.

Teksti: Reima Kangas, kuvat: Reima Kangas, Mikko Nikkinen