Stora Enso ja Metsä Group ilmoittivat vastikään, että ne pienentävät hankkimansa kuitupuun minimiläpimitan kuudesta senttimetristä viiteen. Näin hakkuista saadaan kuitupuuta muutama prosentti nykyistä enemmän.

Tämän pienen muutoksen voi nähdä oireena siitä, että puusta on jos ei pulaa, niin ainakin aiempaa kovempaa kilpailua. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan ja Euroopan Metsäinstituutin (EFI) tutkimuksen mukaan puuraaka-aineen riittävyys on iso huolenaihe tulevaisuudessa, ja se voi jopa rajoittaa metsä­teollisuuden tuotantoa Suomessa.

Jos tehtaita sähköistettäisiin, raaka-aineita vapautuisi arvokkaampaan käyttöön.

Tutkimuksessa olennaisena kysymyksenä oli, miten tulevaisuuden suuret trendit ja kansainväliset markkinavoimat muokkaavat Suomen metsäsektorin kehitystä. Skenaarioissa hahmoteltiin kolme mahdollista maailmanlaajuista tulevaisuu­den näkymää vuoteen 2040 asti ja sitä, miten niiden toteutuminen vaikuttaisi Suomen metsäsektoriin. Arvio on, että mikä tahansa ennakoiduista vaihtoehdoista toteutuukin, sellun ja biotuotteiden kysyntä kasvaa.

Esimerkiksi puupohjaiset tekstiilit, pakkaustuotteet ja metsä­teollisuuden sivuvirroista eristetyt kemikaalit näyttävät tulevaisuudessa nousevan merkittävään rooliin.

– Samalla on kovasti toivetta, että sellusta saataisiin jäämään enemmän rahaa kotimaahan, ettei kaikki menisi Kiinaan liukoselluna. Suomessa olisi esimerkiksi mahdollista muuntaa entisiä paperitehtaita tekstiilintuotantoon. Kuitujen kokonaistarve joka tapauksessa lisääntyy ja selluteollisuudella on paineita kasvattaa tuotantoa, sanoo tutkimusryhmän jäsen metsätieteiden tutkijatohtori Janni Kunttu.

Samaan aikaan kilpailu metsien käytöstä kasvaa. Suomi tavoit­telee omavaraisuutta energian tuotannossa, ja puun käyttö on yksi ratkaisu. Metsiin pitäisi myös jättää nykyistä enemmän puuta. Metsille on asetettu suuri rooli ilmasto­sopimusten täyttämisessä, ja myös monimuotoisuuden lisäämiseen on yhteiskunnallista painetta. Puuta ei välttämättä riitä kaikkeen.

– Yksi ajatus on, että ilmastonmuutos ja metsien hyvä hoito lisäisivät kasvua ja mahdollistaisivat lisääntyvän puunkäytön. Me tutkijat oletamme kuitenkin, että hakkuisiin tulee rajoituksia, sanoo Kunttu.

Hän toteaa, että menestyäkseen metsäalan olisikin vähennettävä neitseellisen puun käyttöä ja pyrittävä jalostamaan puupohjaisista sivuvirroista ja jätteistä arvokkaita tuotteita. Vähemmästä raakamateriaalista on saatava enemmän irti.

Metsäteollisuuden sivuvirrat muodostuvat muun muassa kuoresta, sahanpurusta, hakkeesta ja mustalipeästä. Nykyään sivuvirtoina energiaksi päätyy peräti puolet Suomen metsäteollisuuden prosessoimasta puusta. Kunttu toteaa, että jos tehtaita sähköistettäisiin, raaka-aineita vapautuisi arvokkaampaan käyttöön. Tämä lisäisi metsä­teollisuuden tuotannon kokonais­arvoa ja työllisyyttä. Muutokseen valmistautuminen pitäisi aloittaa käytännössä heti.

Samaan suuntaan ajaa myös kansainvälinen paine. Esimerkiksi Euroopan Unionissa on ollut pitkään halua rajoittaa puun käyttöä energiantuotannossa.

UPM ilmoitti huhtikuussa, että se ottaa tänä vuonna käyttöön sähkökattilat kahdeksan paperitehtaan lämmön- ja höyryntuotannossa Suomessa ja Saksassa. Suomessa näistä on Rauman tehdas. UPM Tervasaaren paperitehtaalla oli jo aiemmin otettu käyttöön Kaipolasta siirretty 50 MW:n sähkökattila. UPM pyrkii sähkökattiloilla vähentämään fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä ja Saksassa myös parantamaan toimintavarmuutta.

– Alkaa siis näkyä jo täälläkin sähköistymisen trendi, toteaa Kunttu.

Jos Suomen metsäteollisuus luopuisi kokonaan puun energiakäytöstä, energiaa pitäisi tuottaa muilla keinoin jopa 3–5 ydinvoimalan verran. Sähköistäminen vaatisi suuria investointeja ja uutta teknologiaa, eikä ole itsestäänselvyys, että se onnistuisi tutkimuksen ennakoimaan vuoteen 2040 mennessä.

– Enitenhän odotetaan noita vetyteknologioita, sekä BECCS-integraatioita (hiilen talteenotto ja biopolttoaineen tuotanto), mutta näyttäisi että niissä vielä menee tovi, toteaa Janni Kunttu.

Kiinnostus vihreän energian tuotantoon ja jakeluun on jättimäinen. Suomessa on yritysten investointiaikeita 140 miljardin euron verran, näyttää Elinkeinoelämän Keskusliiton seuranta.

Jotain odotuksista kertoo myös teräsyhtiö SSAB:n hallituksen linjaus, että Raahen ja Luulajan terästehtaat toimisivat vihreällä sähköllä vuonna 2030. Tehtaat kuluttavat valtavasti energiaa. SSAB:n mukaan ne tuottavat tällä hetkellä 7 prosenttia koko Suomen ja 10 prosenttia koko Ruotsin hiilidioksidipäästöistä.

Jotta metsäyhtiöt uskaltaisivat investoida laajasti uuteen energiamuotoon, niillä pitäisi ainakin olla varmuus kohtuuhintaisesta sähköstä. Silti tuotantokustannukset todennäköisesti nousisivat. Oletuksena on, että myös tuotannon arvo nousisi kalliimpien ja pidemmälle jalostettujen tuotteiden ansiosta. Tämä tekisi investoinneista kannattavia. Halpojen käyttötarvikkeiden, kuten hygieniatuotteiden ja tekstiilien osalta tosin olisi vaara, että valmistusta siirtyisi ulkomaille.

Teksti: Reima Kangas, kuva: Mauri Helenius