On kesäinen perjantai-ilta, ja imatralainen Heidi Vainio on aloittamassa runsaan neljän tunnin vuoron vapaaehtoisena. Hän nousee räväkän näköiseen mustaan asuntoautoon, jota koristavat keltaiset jaguaarikuvioiset teippaukset.  

Auto – tai ”Wauto”, kuten sitä kutsutaan – kuuluu Imatran Walkers-toiminnalle, joka on osa liikkuvaa nuorisotyötä. Wautolla nuorisotyöntekijät ja vapaaehtoiset ajavat sinne, missä nuoret hengaavat. 

Tarjolla on mehua, kaakaota ja keksejä. Pöydän ääressä voi jutella, pelata lautapelejä tai olla vain. Autoon saa tulla päihtyneenäkin, mutta siellä ei saa käyttää päihteitä. 

Stora Enson Kaukopään tehtaalla kartonkikoneella työskentelevä Vainio on ollut Walkers-toiminnassa mukana vuodesta 2023. Lisäksi hän tekee vapaaehtoistyötä Mieli ry:ssä, jossa hän vastaa kriisipuhelimeen.

– Vapaaehtoistyössä pystyy auttamaan pienellä panoksella. Se tuo ihan älyttömän hyvän mielen. Mitään erikoista ei vaadita. Kyse on siitä, että kohtaa ihmisen – on hän sitten nuori tai aikuinen.

Kello on viisi, ja paikalliset nuoret tietävät, että Wauto on lähdössä liikenteeseen. Erityisnuorisotyöntekijän ja illan toimintavastaavan Neea Suomen kännykkä hälyttää jo, kun nuoret soittavat tai laittavat viestiä: Missä te ootte? Tulkaa tänne! 

– Menemme sinne, minne nuoret meitä pyytävät. Jos kutsuja ei tule, ajelemme Imatralla ja sovitusti Ruokolahdella paikkoihin, joissa nuoret kokoontuvat.

Muutamassa vuodessa Walkers-auto on tullut imatralaisille nuorille tutuksi, ja nuoristyöntekijät ja vapaaehtoiset ovat saaneet muodostettua nuoriin luottamukselliset suhteet. 

Usein nuorilla ei ole sen kummempaa, kuin tarve aikuisen läsnäololle. Joskus joku saattaa pyytää työntekijän syrjempään ja jutella asioista, jotka ovat sydämellä. 

Myös aikuiset voivat soittaa. Suomi kuitenkin huomauttaa, että he eivät ole vartijoita, poliiseja tai järjestystyöntekijöitä. 

Heidi Vainio innostui Walkersista, kun hän oli sosionomiopintojensa aikana tutustumassa toimintaan. 

– Aiemmin tein vapaaehtoistyötä hyvinvointialueella ikäihmisten parissa. Kävin kahden mummon luona heitä jututtamassa ja ulkoiluttamassa.

Työpaikan vaihtoa sosiaalipuolelle Vainio ei suunnittele. Hän aloitti sosionomiopinnot, koska kaipasi 25 tehdastyövuoden jälkeen vaihtelua.

Vainion omat lapset ovat jo parikymppisiä, mutta heidän teinivuotensa ovat äidillä vielä hyvässä muistissa. Nuorten kohtaaminen on hänestä mutkatonta.

– Vaikka olen luonteeltani introvertti, olen huomannut, että ihmisten on helppo jutella minulle. Olen kuuntelijana rauhallinen ja usein se, jolle avaudutaan.

Walkers-toiminnassa Vainio kohtaa 11–17-vuotiaita imatralaisia nuoria. Mieli ry:n kriisipuhelimessa soittajat ovat aikuisia eri puolilta Suomea. Vainion mukaan kriisipuhelimessa korostuvat ihmisten haasteelliset elämäntilanteet ja yksinäisyys. 

Vainio tekee molempia vapaaehtoistöitä noin kerran kuukaudessa. 

– Aikaa jää ruhtinaallisesti myös muihin vapaa-ajan puuhiin, kuten omiin harrastuksiin.

Stora Enso tukee työntekijöidensä vapaaehtoistyötä, johon voi käyttää maksimissaan 8 tuntia vuodessa. 

Vainio on muun muassa käynyt erään Mieli ry:n koulutuksen työajallaan.

– Minusta on mahtavaa, että yhtiö ymmärtää vapaaehtoistyön tärkeyden ja tukee sitä.

Wauto kaartaa Imatrankoskelle S-marketin pihalle, jonne on tullut pyyntö. Kohta paikalle juokseekin varhaisteini-ikäinen poika. Hän istuu hiljaa mehumukinsa ääressä.

Tunnelma sähköistyy, kun sisään pyrähtää kolme lippispäistä poikaa. He alkavat pelata illan toisen vapaaehtoistyöntekijän Kairi Hellénin kanssa vauhdikasta Halli Galli -peliä. 

Neea Suomi korostaa, että vapaaehtoiset ovat Walkers-toiminnalle korvaamattomia. Vapaaehtoistyöntekijöihin kuuluu nelisenkymmentä ihmistä, 18-vuotiaista seitsemänkymppisiin.

– Ilman heitä tämä toiminta ei onnistuisi. 

Sateinen kesäilta jatkuu rauhallisissa tunnelmissa. Kutsuja tulee vähän, ja liikkeellä on pääasiassa alle 15-vuotiaita nuoria. 

Kotona Heidi Vainio on vähän jälkeen kymmenen. Merkityksellinen ilta takana. Nukkumaan voi käydä hyvillä mielin.

Teksti Tiina Suomalainen, kuvat Mikko Nikkinen