Suurin osa pyhtääläisen Paperex Colombierin 13 työntekijästä asettui yhteispotrettiin. Sekatyömieheksi itseään nimittävä Hannu Karhu kertoo, että tehtaan tilanne on hyvä. Yrityksen tuottama, muovittomasti päällystetty paperi ja kartonki ovat lyöneet itsensä läpi, ja kauppa käy hyvin. Päällystyksessä käytetään vesipohjaista dispersiotekniikkaa, ja töitä tehdään kahdessa vuorossa.

– Meillä on täällä levollinen ja hyvä henki. Ei ole lomautuspaineita, joten sikäli meillä on hyvä mieli kaikilla, Karhu sanoo.

Hän juttelee, että muoviton päällyste näyttää viimein lyövän itseään läpi.  Asiakkaille tehdään sekä testirullia että tilausrullia.

– Kyllä tämä muovittomuus on se tulevaisuuden juttu, hän sanoo.

Päällystyskoneen hoitaja Juha Kotola aloitti Paperex Colombierillä kuukausi sitten. Hän työskenteli aikaisemmin määräaikaisena Stora Enson Anjalan tehtaalla. Kun hommat loppuivat, Kotola laittoi hakemuksen saman tien Pyhtäälle, ja sai paikan. Työmatka vähän venyi Myllykoskelta saakka, mutta se ei häntä haittaa.

– Se että työllistyy tällaisena aikana, onhan se tietynlainen lottovoitto, hän sanoo.

Töitä on nyt luvattu vuodenvaihteeseen, ja sen jälkeen olisi mahdollista saada vakipaikka. Sillä on hänelle suuri merkitys, sillä perheellistä miestä on syönyt aiemman työuran epävarmuus. Uuden oppiminen tuntuu hänestä piristävältä.

– Kyllähän ekologisuus on aika kova sana tänä päivänä. Ehkä painopiste alalla tulee tulevaisuudessa siirtymään enemmän tällaiseen erikoisosaamiseen, Kotola miettii.

Kuukauden verran töissä on ollut myös päällystyskoneen hoitajan töitä tekevä Lauri Kiuru. Töitä on tarkoitus tehdä siihen asti, kunnes opiskelupaikka irtoaa. Ensimmäisellä kerralla opiskelupaikan haku meni vähän myttyyn, mutta pisteiden pitäisi riittää kevään hakukierroksella tuotantotalouden opintoihin Espoon Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Siihen asti Kiuru on mielellään Paperex Colombierilla.

– Täällä on pieni porukka ja hyvä henki, hän kehuu.

Joulua Kiuru viettää kotona Pyhtään kirkonkylällä, tehdasta vastapäätä Kymijoen toisella puolella. Hän arvelee, että kun hän perheen pienimpänä on jo 20-vuotias, niin joulupukki ei ehkä löydä heille. Tosin jotain tekemistä asian kanssa voi olla kiltteydelläkin.

– Täytyy tsempata, totta kai, Kiuru sanoo.

Teksti Mari Schildt
Kuva Jukka Koskinen