Toni Nieminen kehittäisi työtään automaatiota lisäämällä. Se mahdollistaisi pitemmän päivän tekemisen ja vapaa-ajan lisäämisen. Se parantaisi myös toimintavarmuutta.

Laadusta tinkimättä

 

»Teemme tällä tehtaalla paperinjalostusta. Koneet arkittavat ja rullaavat kartonkia ja paperia, eri kokoja ja laatuja. Niitä käytetään esimerkiksi elintarvikelautasiin, pakkauksiin ja juomakuppeihin. Mitä asiakas tilaa, sitä tehdään.

Tulin Siltakylän tehtaalle vuonna 2014. Olin ollut sitä ennen Waasan Myllyllä ja armeijassa sekä tekemässä elementtiasennusta rakennusalalla. Tehtaalla olin ensin kesätöissä kahteen kertaan, sitten määräaikaisilla sopimuksilla ennen vakinaistamista. Sattui hyvään rakoon, että minut vakinaistettiin aika nopeasti.

Ennen kuin pääsin pituusleikkurille olin hyvän aikaa pakkaajana: Siinä oppi tehtaan tapoja ja paikat hyvin. Siksi pakkaamisen kautta on hyvä aloittaa nämä hommat: Yhtenä päivänä pakkaa yhdellä koneella ja toisena toisella, ja samalla väkisinkin tutustuu myös ympärillä oleviin ihmisiin. Pakkarina tuli pyörittyä lähemmäs vuoden ajan. Sitten pääsin kouluttautumaan pituusleikkurille. Niitä on nykyään viisi, joista kaksi on lähes uusia.

Osaaminen vapauttaa
tekemään havaintoja
ja olemaan
tarkkana.

Nykyisin työskentelen pääosin kahdella Goebelin koneella, joilla rullataan lähes poikkeuksetta kartonkia, etupäässä 1–5 rataa. Toki täällä rullauspuolella, bobinahommissa, ratoja voi olla jopa parikymmentä. Rataleveydet vaihtelevat noin viidestä sentistä päälle kahteen metriin. Työt vaihtelevat muutaman kymmenen kilon koeajosta aina satojen tuhansien kilojen tilauksiin.

Työn jälki ja lopputulos ovat tärkeintä. Vahdin konetta ja tarkkailen laatua. On varmistettava asiak­kaalle menevän rullaustyön laatu sen lisäksi, että työ täyttää tilaajan antamat speksit. Koneen hoitajan vastuulla on tarkkailla myös raaka-aineen laatua. Jos rulla on huono, sitä ei voi jalostaa eteen­päin.

Sen voi huomata jo, kun työntää rullaa lattialla: Jos se on kovin löysä, se ei edes pyöri kunnolla. Siihen toki vaikuttaa myös materiaalin paksuus. Pinnoitettujen rullien pinnoitteessa voi olla heittoa, rullat voivat olla löysiä, tai voi olla profiiliheittoa, vaikkapa painaumaa. Voi olla haasteellista saada rulla ajetuksi koneesta läpi. Vaikkapa kaksi metriä leveän rullan välillä voi olla löysempi kohta, ja se voi vetää ratoja ristiin. Aina ongelmia ei voi nähdä ennalta, vaan ne käyvät selviksi, kun lähtee ajamaan. Joskus rullan voi puolittaa, ja ajaa sen osan, mikä saadaan ajettua.

Nyt eletään murroskautta, kun ympä­ris­tökysymykset tuovat uudenlaisia laatuja. Isot tehtaat reagoivat ensin, ja me sitten jalostamme heidän tuotteitaan. Asiakkaat vaativat ja yhteiskunnassa ollaan valveutuneita.

Välillä tämä työ voi olla aika liukuhihnamaista. Ammattilaisen erottaa määrätietoisesta toiminnasta. Kun työvaiheet tulevat selkäytimestä, se näyttää melkein robotin työskentelyltä. Ei tarvitse ihmetellä ja aprikoida, vaan pystyy toimimaan levollisesti ja jouhevasti. Osaaminen vapauttaa tekemään havaintoja ja olemaan tarkkana. Vaikka kuulosuojaimista kuuntelisi radiota, samalla huomaa paljon.

Työssä on vaihtelevuutta: erilaisia hommia ja työvaiheita sekä työpisteitä. Tämä työ on aika fyysistä, ei mitään valvomotyötä. Koneen ajamisen lisäksi autan välillä myös pakkaria, ja mittariin tulee 10 000–20 000 askelta useimpina työpäivinä. Alue, jolla toimitaan, on melko pieni, mutta niin vain askelia vain kertyy.

Automatiikkaa lisäämällä ja turhiksi käyneiden työvaiheiden poistamisella voisi työtä keventää ja tehoja lisätä. Silloin työ ei olisi niin paljon työntekijän omasta panoksesta kiinni. Nyt terveys ja jaksaminen vaikuttaa kaikkeen. Työaikamuotoakin olisi hyvä tarkistaa.

Työnteon helpottaminen auttaisi moneen, myös vapaa-aikaan. Voisi harrastaa ja puuhata lastenkin kanssa, eikä vain puhallella. Jaksaminen on kuitenkin kaiken yhteisen hyvän perusta. Sen avulla kaikki menee paremmin – sekä töissä että vapaalla.»

Teksti: Mari Schildt, kuva: Jukka Koskinen