Tiiviisti yhdessä. Maalle muuttaminen on pitänyt Ekströmin perheen suhteet läheisinä.

Vapaa-aika

 

Mari Ekström muutti perheensä kanssa nelisen vuotta sitten Lohjan kaupungista maalle metsän keskelle. He rakensivat pihattotallin ja ostivat hevosen, sitten toisenkin. Muutto oli suuri harppaus, mutta tuntui jollain lailla luontevalta.

Mari oli ruvennut pikkuhiljaa haaveilemaan omasta paikasta, jossa voisi pitää hevosia. Jouniakin ajatus maallemuutosta viehätti. Parin-kolmen vuoden hakemisen jälkeen sopiva talo ja tontti löytyi reilun kolmenkymmenen kilometrin ajomatkan päästä Lohjalta. Lapset Enni ja Eemeli olivat silloin 12- ja 10-vuotiaita ja innolla mukana muuttohankkeessa.

Meillä on tosi mutkattomat välit ja voimme puhua mistä vaan

– Sillä periaatteella lähdimme, että jos ollaan onnettomia, niin tullaan takaisin kaupunkiin, sanoo Mari.

Takaisin ei ole tarvinnut lähteä, eikä ainakaan Jouni enää suostuisikaan. Voi tosin olla, että jos kaupungista muuttoa suunniteltaisiin nyt, lapset olisivat hieman varauksellisia.

– Eemeli ehkä haluaisi asua jossain keskustassa. Koko ajan olemme kyllä tähdentäneet, että kuskaamme tarvittaessa, ettei jää muistoja vain olemisesta metsän keskellä, mistä mihinkään ei pääse, naurahtaa Mari.

 Mopokin Eemelille hankitaan heti, kun hän täyttää viisitoista.

Korona-aikakin mennyt mukavasti

Marin mielestä on selvää, että kaupungissa he eivät viettäisi niin paljon aikaa yhdessä. Lapset olisivat häipyneet koulun jälkeen kaupungille, eikä heillä Jouninkaan kanssa ollut siellä yhteistä harrastusta. Maalla asuminen on tiivistänyt perhettä.

– Tämä on nyt se minun porukkani ja minun mielestäni meillä on tosi hyvä porukka. Korona-aikanakin osa jengistä sanoi, että seinät kaatuvat päälle. Me olemme olleet täällä tyytyväisiä, tämä aika on oikeastaan tiivistänyt meitä entisestään, sanoo Mari.

Ekströmin perhe

Hänen ja Ennin vapaa-ajasta suuri osa menee hevosten kanssa. He kävivät yhdessä ratsastustunneilla muutaman vuoden jo ennen muuttoa. Mari oli ratsastanut nuorena, joten Enniä oli helppo tuuppia saman harrastuksen alkuun. Oikeastaan omien hevosten hankkiminen taisi olla juuri se tekijä, joka sai ajattelemaan omaa kotia maalla. 

– Nyt on kiva, kun olemme Ennin ja kanssa niin paljon yhdessä. Sitä kautta meillä on tosi mutkattomat välit ja voimme puhua mistä vaan. Jouni toteuttaa meidän toiveitamme kiitettävästi, kun tarvitsemme apua, toteaa Mari.

Jouni on ollut tammikuusta lähtien sairauslomalla jalan murtuman takia. Kotona oleminen on saanut aikaan pientä kiinnostusta hevosten rapsuttelua kohtaan, ja hän on jo luvannut lähteä kaveriksi ajamaan rattaiden kanssa kylätiellekin. Eemeliä ei vielä ole saatu innostumaan hevosista.

Samassa vuorossa, mutta kesälomat eri aikaan

Jounin loukkaantuminen ja runsasluminen talvi saivat aikaan pientä hässäkkää lopputalven aikana. Esimerkiksi terassin katto romahti ja talliin tuli vedet sisälle, mutta asioista selvittiin yhteispelillä. Eemeli sai huolehtia puiden hakemisesta ja pannuhuoneen lämmittämisestä.

Jounin sairausloma toi myös tauon Marin luksuspalveluun; autonkuljettajaan työmatkoilla. Normaali työnjako nimittäin on, että Jouni ajaa ja Mari nukkuu. He kun ovat samassa työvuorossa Kirkniemen tehtaassa. Ovat olleet vuodesta 1995, jolloin Mari tuli tehtaaseen. Pariskunta heistä tuli kuitenkin vasta vuonna 2005.

– Jos oltaisiin eri vuoroissa, olisi tosi vähän yhteistä vapaa-aikaa, sanoo Mari.

Jouni toteaa, että kesälomat he ovat kuitenkin pitäneet yhtä kertaa lukuunottamatta aina eri aikoihin. Hän naurahtaa, että silloin saa lomaa toisesta. Oikeastaan näin on tehty sen takia, ettei lasten ole tarvinnut olla kesällä niin paljoa keskenään.

Järjestely on todettu hyväksi. Mari on käynyt lasten kanssa matkoilla kesäisin, mutta perheen yhteinen Kanarian-matkakin on tehty monena syksynä, kun on vähän säädelty vapaapäivien kanssa.

Teksti ja kuvat: Reima Kangas