Mitä tapahtuu, kun samaan tilaan kokoontuu kymmeniä eläkkeellä olevia miehiä, joita yhdistää entinen työnantaja – Yhtyneet Paperitehtaat? Kyllä siinä puhutaan menneistä ajoista, ja koneet pyörivät täysillä. Jos viereisestä Tervasaaren tehtaasta kuuluu pillin vihellys, joku miehistä kertoo heti, mikä pilli se on.

Puhutaan tapaamisissa toki muustakin kuin menneestä työstä, mutta kahdesta asiasta ei, politiikasta ja uskonnosta.

– Se on ollut linjaus alusta asti, ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi, sanoo vakiojäsen Rauno Mäntylä, joka on pitkään organisoinut mm. teatterimatkoja.

– Puheenaiheista kun vielä kun ottaa rahan pois, kaikki riidanaiheet onkin karsittu, naurahtaa yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Mykrä.

Urisevien Ukkojen toiminta on hämmästyttävän laajaa. He talkoilevat monin tavoin, järjestävät tapahtumia ja tekevät matkoja. Urisevien kuoro harjoittelee viikottain ja käy laulamassa esimerkiksi vanhuksille. Ehkä erikoisinta on sellaisten henkilöiden hautaan saattaminen, joilla ei ole lähiomaisia.

– Se on jäänne vanhoilta ajoilta, arkun kantoa ja sellaista. Hautaustoimistosta tulee pyyntö, jos saattajia ei muuten ole. Niitä tulee jokunen vuodessa, kertoo Jouko Silèn.

Ukkojen tärkein toiminto ovat kuitenkin tupapäivät tiistai- ja perjantaiaamuisin. Yhdistyksessä on noin 230 jäsentä, joista 40–50 käy tapaamisissa käytännössä joka kerta.

– Saa sanoa, että ihmetellään, jos joku ei aamulla tule. Sitä voi melkein luetella nimet ja kellonajan, koska kukin tulee ja lähtee, sanoo Jorma Jokinen.

Ari Reinikainen toteaa, että kaikilla on aina lähes penkilleen samat paikatkin. Järjestys ei ole muodostunut työpaikan mukaan, vaan ennemminkin jonkun muun yhdistävän tekijän perusteella, on se sitten entinen harrastus tai vaikka koululuokka.

Urisevilla on kerhotilana kolmen huoneen asunto nykyään UPM:n omistamassa rivitalossa, ”Syöksypakissa”. Reinikainen selventää nimitystä: Vanhoina aikoina rivitalo oli osoitettu esimiesten asunnoiksi ja siitä oli lyhyt matka syöksyä tehtaaseen, jos siellä tuli kiireellisiä tilanteita.

Yhdistys rahoittaa toimintaansa talkoilemalla. Ukot hoitavat nurmikkoa ja puistoa tehdasalueella. Metsäosasto kaataa puita ja pilkkoo klapeja. Jouko Silén organisoi talkoita sekä järjestysmiehiä ja parkkivahteja esimerkiksi konsertteihin ja myyjäisiin. Vuoden aikana tapahtumia tulee kymmeniä.

– Ajattelin kyllä, että tämä viimeinen syksy kun vedän näitä, mutta katsotaan, sanoo Silén. – Äläkä rupea siinä nauramaan, hän jatkaa Rauno Mäntylälle, joka ilmeilee sen näköisenä, että ei todellakaan usko Silénin lopettavan.

Silén toteaa, että talkoissa käy innokkaasti vielä kahdeksan-yhdeksänkymppisiäkin. Joskus hänestä tuntuu vähän hankalaltakin, kun ei haluaisi rasittaa ikämiehiä.

– Mutta kyllä he tulevat pyytämättäkin ja ovat tervetulleita. On todella tärkeää, että ihminen saa olla hyödyksi. Täällä on monta leskimiestä, kuten minäkin, ja tämä on hyvää terapiaa. Moni vanha ihminenhän voi ajatella, että ei heistä ei ole enää mihinkään ja se on surullisinta mitä voi tapahtua, sanoo Silèn.

Urisevat Ukot on perustettu jo vuonna 1967. Taustalla oli itse Yhtyneiden Paperitehtaiden patruuna Juuso Walden. Hänen ajatuksensa oli, että naimisissa olevien naisten paikka oli kotona, ei töissä. Heitä varten perustettiin sitten naisten kerhoja. Monilla tehdaspaikkakunnilla oli myös Kultaisen iän kerhoja eläkkeellä oleville naisille. Yhtyneiden sosiaalijaosto rupesi miettimään eläkeläismiehillekin vastaavaa toimintaa.

Urisevien Ukkojen perusrunko on aina tullut Tervasaaren tehtaasta, mutta muutkin alat kuin paperiteollisuus ovat runsaasti edustettuna. Yhtyneet toimi aiemmin monella alalla ja kaikki yritysryppäässä työskennelleet ovat tervetulleita. Urisevissa onkin herroja ja työntekijöitä sulassa sovussa.

Esimerkiksi Rauno Mäntylä oli töissä valokuvaajana paikallislehdessä, jonka Yhtyneet aikoinaan omisti.

– Täällä on hyvä henki. Kaikki ovat samanarvoisia, se ei ole kiinni siitä, mikä asema töissä on ollut, sanoo Mäntylä.

Teksti ja kuva: Reima Kangas