Perusjunttaaja, rullantyöntäjä. Näin kuvailee itseään Alpi Orenius, 28, joka työskentelee UPM Raflatacilla prosessinhoitajana. Kuvailu tehdään pilke silmäkulmassa – Alpi pitää työstään paljon. 
– Olen ollut prosessissa vasta parisen vuotta, ja edelleen tulee ahaa-elämyksiä. Perushommat jo osaan, mutta ne pikku­twistit pitävät työn mielekkäänä.

Alpin tie Raflatacille alkoi itse asiassa jo ennen kuin hän osasi puhua. 
– Isäni Joni Orenius on työskennellyt Raflatacilla 28 vuotta. Kun olin vauva, hän kantoi minut eväskopassa esittelykäynnille, että tällainen tuli tehtyä. Kakarana tuli pyörittyä ammattiosaston perhetapahtumissa. Tänne olikin helppo tulla töihin, tuttujen naamojen joukkoon.

Alpilla ei ole koskaan ollut kirkkaita urasuunnitelmia, vaan hän on mennyt eteenpäin ajatuksella, että käydään joku koulutus ja katsotaan. Hän opiskeli ammattikoulussa automaatiosähköasentajaksi ja työskenteli kesiä sekä työssäoppimisjaksoja Raflatacilla. 
– Vakituisen työpaikan sain vuonna 2017. Kunnossapitotöitä en ole oikeastaan tehnyt vaan olen ollut trukkikuskina ja leikkurilla ja nyt sitten koneella. Tykkään tehdä töitä porukassa.

Ulospäinsuuntautunutta Alpia on houkuteltu mukaan ammattiyhdistystoimintaan. Yksi houkuttelijoista on ollut hänen isänsä, joka toimii osastonsa luottamusmiehenä ja hallituksen varajäsenenä.
– Myös ammattiosaston puheenjohtaja on kysellyt, kiinnostaisiko ryhtyä nuorisovastaavaksi. En ole ainakaan toistaiseksi ollut kiinnostunut ay-toiminnasta. 
Sitä Alpi harmittelee, että ei osallistunut Paperiliiton nuorille jäsenille järjestettyihin tapahtumiin.
– Keksin tekosyyn, kun en halunnut mennä yksin. Ehkä siellä olisivat silmät avautuneet ja ainakin siellä olisi päässyt juttelemaan muiden nuorten kanssa.

Alpin vapaa-aika menee aika tarkkaan Kakkone-nimisen walesinspringerspanielin kanssa, jonka hän hankki parisen vuotta sitten. Koiran hän yrittää kouluttaa niin, että se ”ei söisi tyttöystävän pupuja”.
Kesäksi Raflatac siirtyy kolmevitoseen, joka on Alpin mukaan hurjaa, ottaen huomioon työntekijöiden keski-iän.
– Ei siinä työhyvinvointi ja jaksaminen paljon paina. Mutta ei kai siinä, kesäterveiset joka nurkkaan. Pidetään lippu korkealla.

Teksti Tiina Suomalainen