Teemu Tahvanainen sai hyvä uutisia: määräaikainen työ Enocellilla muuttui vakinaiseksi.

Arjessa

21-vuotiaana vakituinen työpaikka. Se on aika harvinaista herkkua nykypäivänä, mutta Teemu Tahvanaista onnisti. Hän aloitti tammikuussa määräaikaisena työntekijänä Stora Enson Enocellillä automaatiokunnossapidossa, ja syyskuussa hän allekirjoitti vakituisen työsopimuksen.

Vakituinen työpaikka selkeyttää myös tulevaisuuden suunnittelua. Tahvanaisen tavoitteisiin kuuluvat ainakin omakotitalo ja perhe jossakin vaiheessa.

Tahvanainen hoksasi yläasteella, mikä häntä kiinnostaa. Peruskoulun jälkeen suunta oli ammattiopistoon sähköautomaa­tio­­puolelle. Työharjoittelut ja kesätyöt Enocellillä vahvistivat ajatusta, että tämä on se oma juttu.

Tehdas oli tuttu, sillä Tahvanaisen kaksi veljeä työskentelevät tuotannon puolella.

Valmistumisen jälkeinen vuosi kului armeijassa Kajaanissa ja Haminassa.

– Olin vielä intissä, kun kuulin, että täällä aukeaa määräaikainen työpaikka. Kävin haastattelussa joulukuussa ja siitä se lähti.

Parasta työssä on Tahvanaisen mukaan vaihtelevuus. Plussaa ovat myös työkaverit. 

– Heidän kanssaan pystyy puhumaan mistä vain, ja läppä lentää. Haastavinta on ehkä se, että usein joutuu työskentelemään kuumissa ja kosteissa olosuhteissa ja hankalissa asennoissa.

Tahvanainen tekee päivävuoroa, mikä sopii hänelle. Se jättää aikaa harrastuksille, kuten salibandylle ja padelille. Hän viettää paljon aikaa myös tyttöystävän kanssa.

Enocellillä, kuten muissakin Stora Enson yksiköissä, ovat olleet yt-neuvottelut tänä vuonna. Enocellillä ne käytiin helmikuussa. Pääluottamusmies Pentti Suni kertoo, että kaikista henkilöstöryhmistä joutui lähtemään 16 työntekijää. Suurin osa irtisanomisista toteutettiin eläkeratkaisuilla, mutta joukossa oli myös muutamia kovia irtisanomisia.

– Tahvanainen ja hänen kanssaan vakinaistettu toinen nuori työntekijä olivat täydennysrekrytointeja. Tuotannon puolella meillä on oppisopimusporukka kohta valmistumassa. Kyllä meillä aika tiukalle on vedetty miehitys vähennysten jälkeen, Suni summaa.

Teksti: Tiina Suomalainen