Kun mää tulen töistä kotia, on ruoka valmiina. Villellä on kotitoimisto, se ehtii hyvin tehdä sen, ja haluaa. Tänään söin perunoita ja lihakastiketta. Me käydään kaupassa vaan kerran viikossa ja tehdään ruokalista etukäteen.

Yhteinen ruokailu on päivän tärkein hetki. Peppi, Nelli ja Fanni on urheilevia nuoria, ei niille riitä pari leipää koulun jälkeen. Joka ilta on monet treenit, mutta kaikki käy yksiin, kun on suunniteltu niin. Mää pelaan salibandyä, tytöt koripalloa ja jalkapalloa, arki rullaa. Harjoiteltu on tätä taitoa jo lapsesta asti: meitä oli yhdeksän sisarusta, minä vanhin tyttö, ja jouduin siksi aika paljon tekemään hommia. Mutta en koe, että se olis ollut taakkana elämässä, että hommat tapahtuu.

Aloin heilastella Villen kanssa rippikouluiässä. Lukion jälkeen mentiin naimisiin ja muutettiin yksiin, saatiin ensin yksi lapsi, ostettiin rintamamiestalo, saatiin toinen lapsi, valmistuin laborantiksi, mut juuri ennen kun kolmas lapsi syntyi, katkesi vauhti. Appiukko kuoli, ja mulla meni kuolema ja syntymä sekaisin. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, terve ihminen.

Hain ja sain ammattiapua. Luin paljon. Opin ajattelemaan eri tavalla. Nykyään ei ole enää koko ajan kuppi nurin pikkuasioista. Mietin vaan, että voinko tehdä jotakin, ja jos en voi, jätän siihen. Usein se ongelma on vaan tunne – vain yksi juttu elämässä, jonka kanssa voi elää.

Vaikka nyt korona. Jäädäänkin kotiin iltaisin. Ei treenejä?! Ollaan hämillään, että mikäs tää juttu on, tytöt menee ovista ja ikkunoista...mutta sitten, kun siihen tottuu, alkaakin tuntua hyvältä. Koiran lenki-tyksestä tulee pitempi juttu. Käydään kansallispuistoissa, sienestetään. Löydetään itsemme metsästä.

Tää on kakspiippuinen juttu. Siis totta kai me haluttais normaali elämä takasin, kaikki harrastukset ja matkustelut, mut entäs sitten, kun tää poikkeustila on ohi? Tytöt ainakin tulee kaipaamaan pitkiä viikonloppuja ilman pelireissuja, kun laitettiin ruokaa yhdessä, katsottiin jalkapalloa ja istuttiin ulkoporeammeessa ilman mitään kiirettä mihinkään.

Kun just nyt on hyvä. Lämmitetään pihasaunaa. Istutaan siellä lämmössä, puhutaan päivän asiat. Mitä mä voisin muka enemmän haluta?

Ja huomenna syödään avokadolohta ja parsaa!

Teksti Ilkka Palmu
Kuva Mikko Vähäniitty