Metsä Board ilmoitti 10. maaliskuuta muutosneuvotteluiden päätyttyä, että se sulkee Takon kartonkitehtaan pysyvästi ja tehostaa Kyron kartonkitehtaan toimintaa. Toimenpiteet johtavat yhteensä 208 työtehtävän vähentämiseen. Kyrön osuus vähennyksestä on 14 tehtävää.

Molempia tehtaita koskeneet muutos­neuvottelut käytiin yhtiön kannatta­vuu­den ja kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Poikkeuksellista oli, että neuvottelut käytiin yhdessä pöydässä samanaikaisesti. 

Takon kartonkikone 3:n viimeinen rulla kuitattiin tekijöidensä nimillä 20. maaliskuuta. Tuotanto loppuu kaikkineen kesäkuun loppuun mennessä. Osalla työt jatkuvat myös sen jälkeen, sillä ensi vuoden puolelle jatkuvaan purkuprojektiin jää vielä joitakin henkilöitä. 

Henkilökohtaiset haastattelut

Takon kaikki työntekijät haastateltiin henkilökohtaisesti maaliskuun aikana. Osa siirtyy suoraan töihin Kyrolle ja lisäksi noin 30 henkeä aloittaa Kyrolla kesälomittajina. Lomitus antaa lisää miettimisaikaa tai ehkä myös mahdollisuuden jatkaa töitä Hämeenkyrössä, 40 kilometrin päässä Tampereen Takolta.

– Mielialat ovat aika alhaalla, koska hyvä porukka hajoaa. Moni on tehnyt töitä yhdessä 30–40 vuotta. Osa jäänee Metsän sisälle, osa siirtyy muihin yrityksiin, arvelee Takon työntekijöitä edustava pääluottamushenkilö Juha Ruoranen.

Tammikuussa sulkemisuhan julkistuksen yhteydessä koko Metsä Boardissa kerrottiin olevan auki noin 50 tehtävää. Takolaisten rekrytointi alkoi Boardista, mutta sitä laajennettiin huhtikuun alussa Metsä Groupin muiden tehtaiden avoimiin paikkoihin. 

Työyhteisön mukana häviää jotain ainutlaatuista, ei vähiten 160 vuotta tehdashistoriaa Tammerkosken rannalta. 

– Moni on kommentoinut, ettei toista vastaavaa työpaikkaa ole. Takon arvostuksesta ja vetovoimasta kertonee se, meille on kesäisin hakenut tuhat ihmistä, kun muille tehtaille hakijat lasketaan muutamassa sadassa.

Ruoranen toivoo, ettei työntekijöiden kunnioitus lopu liiketoiminnan päättymiseen ja ”maailman parhaan työpaikan” sulkemiseen. 

Sopeutumista uuteen

– Tämä on ollut hyvä työyhteisö ja moni tapaa työkavereita myös vapaa-ajalla. Ydinporukka pitää yhteyttä tulevaisuudessakin, uskoo Antti Paturi.

Viimeistelyssä ja pituusleikkurilla samassa vuorossa työskentelevä puoliso Emilia Astikainen näkee, että päätös Takon sulkemisesta on ollut ajan kysymys. 

– Tilanteelle ei voi mitään, eikä päätös ole ollut helppo varmaan millään tasolla kenellekään. Meille tämä on tietysti iso osuma, koska työt täällä loppuvat molemmilta, Astikainen toteaa. 

He suhtautuvat positiivisesti siihen, että Pirkanmaalta töitä löytyy, vaikka työttömyys on korkealla. Muutto muualle ei kahden yläaste-ikäisen lapsen takia ole mielessä.

Seuraavassa työpaikassa ansiot eivät todennäköisesti yllä nykytasolle.

– Metsä on ollut hyvä työnantaja ja palkalla on maksettu pitkä pätkä asunto­lainaa. Töihin on ollut aina helppo lähteä. Nyt on kovat odotukset myös sen suhteen, että hyvä jatkuu loppuun saakka ja irtisanomiset hoidetaan fiksusti, Paturi toivoo.

Molempien ura Takolla on kestänyt lähes 12 vuotta. Haastattelua tehdessä on vielä auki, ehtivätkö puuttuvat viikot täyttyä ja irtisanomisaika pidentyä neljästä kuuteen kuukauteen. Toistaiseksi irtisanomisaika on auki.

Kohtuuden rajoissa

Metsä Board Kyrolla kaikkia 14 työtehtävää koskevat irtisanomiset on tehty. Pääluottamushenkilö Jussi Joensivu pelkäsi pahinta, mutta neuvotteluvaraa oli ”aavistuksen verran”. Niin sanotusta työttömyysputkesta on maan hallituksen päätöksillä jätetty jäljellä vain rippeet, mutta niillekin tuli käyttöä.

– Nostan hattua kaikille meidän ”vapaaehtoisille”. Lähes kaikki, joiden työuraa on vähän jäljellä ja joilla mahdollisuus on, jäivät pois. Muutama siirtyi muualle töihin. Niin sanottuja kovia irtisanomisia tuli siitä huolimatta, mikä harmittaa kovasti. Mutta ratkaisu kokonaisuudessaan oli muuten kohtuullinen.

Kahden tehtaan muutosneuvottelut olivat Joensivun mielestä asialliset mutta prosessina raskaat:

– Muutosturvaan pitäisi satsata lakiteitse, sillä sulkeminen on Suomessa liian helppoa eikä työnantajilta näytä tulevan nykyisen minimin ylittävää vastaantuloa.

Teksti: Eeva Eloranta-Jokela, kuva: Museokeskus Vapriikin arkisto / Marika Tamminen