Kaupassa käynti on mukavaa, jos tuntee paikat paremmin kuin taskunsa. Kun käsi osuu automaattisesti kohti oikeita muroja, vapautuu enemmän aikaa tulevasta yövuorosta unelmoimiseen. Vai onko sellaisia olemassa, jotka unelmoivat yövuorosta? No ei ole! Arki on parasta kun ei tarvitse ajatella mitään.

Nokian paperitehtaalla työskentelevä Kaisa Mattila seisahtuu eineshyllylle ja hymyilee hunajamarinoiduille suikaleille. Niistä tulee huomisen ruoka. Sitten hän kävelee maitopurkkien luokse, yks, kaks, kolme, neljä puoltoistalitrasta, ja vielä viides, ja sitten ylhäältä yksi pippuripekkaruokakerma varastoon. Pakastealtaalta vielä erikseen ranut ja kalapuikot sille toiselle pojista, jolla on asperger. Kassa sanoo nelkytseitsemän, viiskytviis, ja hymyilee. Hänkin.

Teksti ja kuva: Ilkka Palmu