Syksyllä väännetään

Kuorimo

Kiky, palkka ja jaksaminen – nämä kipupisteet ratkaistaan tänä syksynä työehtosopimusneuvotteluissa.

Paperiteollisuuden työehtosopimus on jälleen katkolla marraskuun lopulla. Teollisuusliitto aloittaa syksyn neuvottelukauden, ja Paperiliitto seuraa myöhemmin syksyllä.  

Työnantajaosapuoli alkoi pohjustaa neuvotteluja rummuttamalla kilpailukykysopimuksen eli kikyn jatkon puolesta. Kiky tarkoittaa päättyvään työehtosopimukseen sisältyvää 24 tunnin talkootyövelvoitetta.  

– Meidän väki on todella vihainen 24 tunnista, sanoo Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala

Työntekijäjärjestöt lähtivät kikyyn mukaan kaksi vuotta sitten siksi, että vaihtoehtona olisivat olleet Sipilän hallituksen pakkolait ja työehtosopimusten yleissitovuuden romuttaminen. Vaikka kiky kuinka ajateltiin tilapäiseksi kiusaksi, siitä pääsee eroon vain tes-pöydässä neuvottelemalla.  

Historian parasta tulosta ilmaisella työvoimalla 

Viime vuonna metsäteollisuus teki historiansa parhaan tuloksen. Sen takia väite, jonka mukaan tehtaat tarvitsisivat 24 tunnin ilmaisen työvoiman, on Vanhalan mukaan vähintäänkin erikoinen. 

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisi elokuussa oman tutkimuksensa, jonka mukaan kilpailukykysopimus nosti työllisyyttä ja paransi kilpailukykyä. Vanhala sanoo, että jollain alalla niin on voinut käydäkin, mutta ei metsäteollisuudessa. 

– Etlan laskelmat perustuvat siihen, että 24 tunnilla olisi saatu lisää myytävää tuotetta. Meidän tehtaamme tuottavat ympäri vuorokauden saman verran sellua, paperia tai kartonkia, vaikka siellä olisi joku tekemässä tai tekemättä ylimääräisiä ilmaisia tunteja, Vanhala sanoo. 

Työpaikoilla kiky on toteutunut vaihtelevasti. Osalla työpaikoista sitä ei käytetä lainkaan. Yksillä talkootunnit tarkoittavat teatterireissua tai saunailtaa työhyvinvoinnin nimissä, ja toisilla totista työntekoa.  

– Se, että vuorotyöläisenä tulet vapaalta töihin ilmaiseksi, se syö ihmisiä, Vanhala sanoo.  

Kiky kelpaa keppihevoseksi 

Metsäteollisuudella on tekeillä useita suuria investointihankkeita, ja uusia, kalliita tehtaita suunnitellaan. Siksi työnantajalle on tärkeää, että palkkataso ei pääse nousemaan. Tässä kohdin kiky nousee työnantajalle arvoon arvaamattomaan: Vaikka se tähän mennessä ei ole tuottanut työnantajalle juuri muuta kuin kustannuksia, kun vuorotyöläisille on pitänyt keksiä tekemistä, niin nyt kiky voi kääntyä työnantajalle onnenpotkuksi, jos työntekijät suostuvat laskemaan palkkojaan vastineeksi kikyn hautaamisesta. 

Väkimäärä tehtaissa on runsaan vuosikymmenen aikana laskenut lähes puoleen, ja palkankorotukset ovat tällä vuosikymmenellä olleet enemmän kuin maltillisia. Lisäksi työntekijät ovat jo vuosia maksaneet saamansa pienet palkankorotukset käytännössä omasta pussistaan. 

– Jos palkka nousi prosentin, niin työnantaja vähensi väkeä yksiköistä palkkakustannuksen verran, ja vieläkin enemmän. Alan tuottavuus on kasvatettu irtisanomisten kautta, Vanhala sanoo ja jatkaa:  

– Pitkään jäsenistöllekin tärkeintä oli, että työpaikka säilyy, mutta nyt palkka on noussut voimakkaasti esiin. 

Työnantajaosapuoli tulee todennäköisesti nostamaan pöydälle myös toimintojen ulkoistamiset. 

– Olemme sanoneet jo pitkään, ettei onnistu, Vanhala sanoo.  

Jaksaakin pitäisi, jollain tavalla 

Säästäminen potkuja jakelemalla on lyhyt tie. Metsäteollisuuden tehtaissa keski-ikä lähentelee jo 50 vuotta, mutta vanhenevalla työvoimalla on yhä enemmän työtä. 

– Ihmiset eivät vain jaksa, Vanhala sanoo. 

– Meidän pitäisi yhdessä työnantajan kanssa miettiä, miten ihmiset pystyisivät olemaan työelämässä pitempään. Ja kun uutta väkeä tulee tehtaisiin oppisopimusten kautta, pitäisi olla parhaat opettajat ja opettajilla aikaa opettaa, Vanhala sanoo. 

Kaikesta tästä on kuitenkin neuvoteltava, pahimmassa tapauksessa työtaistelutoimien kera. Vanhala sanoo, että ensisijaisesti lähdetään neuvottelemaan. 

– Jäsenistöstä nousee esille varsinkin kiky: siitä ollaan valmiit vaikka tappelemaan. Jos se ei ole työnantajaosapuolelle vielä selvinnyt, niin ennen marraskuun loppua kirkastuu, että ovat ne peeveli tosissaan. 

Teksti: Mari Schildt
Kuva: Mikko Nikkinen