Sijaiskärsijä

Kuorimo

Kaipolan paperikoneet Jämsässä seisahtuvat globaalin kilpailukyvyn alttarille. Ihmisetkin vaikenevat.

Yksinäinen mies istahtaa rantakivelle. Järven takana jytisee Kaipolan paperitehdas, joka on antanut hänelle työtä 35 vuotta.

Jos ei tapahdu ihmettä, koneet jyskävät jouluun asti ja sitten ne pysähtyvät. Mutta tämä mies ei usko ihmeeseen. 

Omalta kohdaltaan hän on onnekas - hän joutui tai pääsi eläkeputkeen muutama vuosi sitten. Vaan lähistöllä asuu perhe, jossa on kolme lasta ja neljäs tulossa. Tuon perheen isä on kenties saamassa kengänkuvan takamukseensa.

Ja sitten ovat ne 449 muutakin, joiden työura on parhaillaan valinkauhassa Kaipolan tehtaan yt-neuvottelijoiden pöydässä.

Mies jatkaa aamulenkkiä pitkin Päijänteen rantaa. Syksy on hiljentänyt järveltä linnunlaulun, mutta elokuussa oli vilkkaampaa. Silloin Kaipolaan lehahti myös pahanilman lintu globaaleilta markkinoilta ja kertoi murskauutisen: Kaipola on sijaiskärsijä, joka pian seisahtuu.  

Miestä jurppii. Hän ei halua nimeään julki, kuten ei kukaan muukaan näillä main. Tehtaan lisäksi vaikenevat ihmiset. 

 

"Mekö ahneita paskoja?"

Murskauutisesta on kulunut kuukauden päivät. Saman ajan on Kaipola ollut valtakunnallisen mediahuomion keskipisteenä. Ministeritkin ovat käyneet Jämsässä ja surkutelleet tilannetta. Tehtaan kuoliniskusta on tullut symboli koko suomalaisen paperin alamäelle.

UPM:n pääjohtaja Jussi Pesonen ei tullut itse paikalle, kun tehtaan kuolonuutinen kerrottiin. Sen sijaan hän kirjoitti avoimen kirjeen kaikelle kansalle, jossa hän nosti tikunnokkaan paperimiesten palkat. Samalla alkoi poliittinen vääntö teollisuuden kilpailukykytekijöistä ja globaalien markkinoiden armottomuudesta.

Samaan aikaan kun ministerit pitivät tiedotustilaisuutta jämsäläisen koulun pihamaalla, istui paikallisen kuppilan terassilla paperimiesten "vertaisryhmä".

- Meitä kiusaa se, kuinka asioista nyt julkisuudessa puhutaan. Meitä on sanottu niin kauan ahneiksi paskoiksi, että ehkä hyväkin, kun riippakivenä olo nyt loppuu, toteavat miehet lakonisesti.

Kun miehet kuulevat, että kyseessä on lehtijutun teko, he poistuvat niine sanoineen. Jäljelle jää "Make", joka suostuu puhumaan suunsa puhtaaksi - mutta vain, jos saa tehdä sen nimimerkillä.

 

Raha sanelee kaiken

Make on ollut UPM:n palveluksessa 30 vuotta. Työvuosia olisi vielä edessäpäinkin. On vielä alaikäisiä lapsiakin.

- Nyt vedetään matto alta ja puukolla selkään. Raha ylittää kaikki muut arvot.

Hän arvelee, että pyrkimyksenä on kaataa koko ay-liike. Maken näkemyksen mukaan työntekijästä on tullut suuryhtiölle rasite, jolle pitää maksaa vielä palkkaakin.

- Koko tämän vuosituhannen on kylmäkiskoisuus lisääntynyt työnantajan taholta. Seisahtuneisuuskin on näkynyt, innovaatioista ja tuotekehittelystä ei tietoakaan.    

Make purkaa sydäntään ja hakee toisen kupin kahvia. Lopuksi hän sanoo, että hyvä kun tuli puhuttua. Se helpotti.

 

Kateus vaihtui myötätuntoon

Jämsä on kaupunki, jossa on 20 000 asukasta. Jos ei ihan itse, niin lähes jokaisen tuttava tai sukulainen on tai on ollut tehtaalla töissä. Nyt kaksi ihmistä ei kohtaa toinen toistaan ilman, ettei tilannetta puitaisi. Enää täällä ei kadehdita paperimiesten tilipusseja. Kateus on vaihtunut myötätuntoon.

Samalla pelätään, että paikkakunnan toinenkin UPM:n tehdas eli Jämsänkoski suljetaan. Se olisi viimeinen niitti kaupungissa, jossa metsäteollisuuden menestystarina ulottuu 1800-luvulle.

Kaipolan pääluottamusmies Ismo Salonen on perusololtaan positiivinen mies, mutta viime viikot ovat tehneet hänestäkin negatiivisen. Käynnissä olevien Kaipolan yt-neuvotteluiden piirissä on vain noin 50 henkilöä, jotka pääsisivät ikänsä puolesta eläkeputkijärjestelmään. Muiden tilanne on melko avuton, vaikka äkillisen rakennemuutoksen apukeinot on otettu kaupungissa välittömästi käyttöön.  

Murheellisen uutisen päivänä lööpeissä kirkuivat Salosen sanat: vituttaa. Työnantajan toimintaa hän sanoi johtamisen rimanalitukseksi.

- Etukäteen ounastelin yhden koneen sulkemista. Koko tehtaan loppu on järkytys.

Salonen seisoo yhä sanojensa takana: UPM:n teko oli hätiköity. Visiot puuttuivat, samoin yhteiskuntavastuu. Hänen mielestään koko Suomen tulevaisuus on hukkateillä, sillä vastuunkanto puuttuu myös valtiovallan puolella.

Vaikka valloillaan on elämänlopun tunnelma, koneet yhä jyskävät. Kaipola tekee maailman laadukkainta sanomalehtipaperia vielä muutamien viikkojen ajan.

Teksti ja kuva Päivi Ketolainen