Sateen huonoin puoli on se, että golfmailan tuppi vettyy. Jos Henkka Haapasalolta kysytään.

Parasta elämässä

 

Asun yksin omakotitalossa. Töiden jälkeen lähden golfaamaan, että morjens. Talo ei sano vastaan, mitä nyt saranat vähän narisee.

Kotikenttä on kilometrin päässä. Aamuvuorojen jälkeen otan pienet päikkärit ennen sinne menoa, iltavuorossa lähden kentälle heti aamiaisen jälkeen. Täysi kierros arkisin tarkoittaa viittä tuntia, ja se on sitten joka päivä, jos ei sada.

Golf vie minua, enkä ole ainoa. Aikaisimmat tulee kentälle aamuneljältä.

Ei se näy läpi, se että olen sielusta tunteita täynnä.

Onnistumisen ilo perustuu lihasmuistiin. Ei saa ajatella lyöntiä, vaan antaa sen vaan tulla. Rentous ei ole helppoa. Joskus menee täysi kierros 80 lyönnillä, seuraavana päivänä tarvitaan sata.

Minä ja Joni ja Jukka ja Jalmari ja Frank, siinä meidän peliremmi arkisin. Viikonvaihteissa kaverit ovat perheidensä kanssa kiireisiä, silloin on aikaa harrastuksillekin. Usein lähden valokuvaamaan. Parasta on saada lentävä lintu erittäin tarkasti talteen. Palkinto on siinä, kun alan käsitellä kuvia ja näen, miten olen saanut puettua tilanteen. Löytyy se yksi hyvä kuva kahdensadan otoksen joukosta.

Pitää olla oikeanlaista valoa mitä kuvata. Sitä etsin. Olen Ursan jäsen, maailmankaikkeus kiinnostaa atomeista galakseihin. Että mitä me ihmiset täällä tehdään? Kuuntelen tietokirjallisuutta, Einsteinin ajatuksia, vaikka koulussa oli matikka kutonen.

Mulla on kolme avoliittoa takana, kolmen vuoden pyrähdyksiä. Haluaisin jotakin vakaampaa, mutta mitä? Kaikelle draamalle sanon ei, mutta toisaalta kaipaan sitä, ettei mahda omille tunteilleen mitään. Jos olis golfista tykkäävä nainen, jolla olis jo aikuiset lapset? Se vois olla menoa, mutta ei taida toteutua.

Kun junnuina mentiin bussilla turnaukseen ja muut jätkät metelöi ja hillui, minä istuin etupenkillä ja vedin unta palloon. Sama vetäytyvä kaveri olen edelleen, kartan huomiota. Baarissa ne miettii että mikähän toikin on. Ei se näy läpi, se että olen sielusta tunteita täynnä.

Mun tulevaisuuden unelma olis joka suuntaan velaton olotila. Sais kattella kotona naisen kanssa taivaita, välillä läikyttää mustat teet päällensä ja välillä keittää uudet. Ja lähteä siinä välissä golfaamaan.

Teksti Ilkka Palmu, kuva Lauri Rotko