UPM:n painopaperitehdas Schongaussa Baijerissa on Christian Wegelelle kuin koti. Hän saapui sinne 1980-luvulla isänsä jalanjäljillä, ja eteni oppipojasta paperimestariksi.

– Isäni sanoi aikoinaan, että tule poika hommiin paperitehtaalle. Siellä on mukavan lämmintä ja töitä riittää aina, Wegele muistelee kahvimuki kädessään, ja lisää huokaisten:

– Nykyään kukaan ei enää sanoisi noin.

Nykyään 58-vuotiaan Wegelen työpäivät kuluvat pöydän ääressä. Hän on työntekijöitä edustavan yritysneuvoston puheenjohtaja, jonka tehtävänä on kuunnella Schongaun tehtaan 467 työntekijän huolia.

Nuo huolet ovat vain lisääntyneet viime vuosina.

– Vuodesta 2024 lähtien johtoportaan äänenpainot ovat muuttuneet. Ennen saatoimme luottaa heidän sanaansa. Nyt luottamus kuitenkin puuttuu, Wegele kertoo.

Suomessa Paperiliitto on saanut viime kesästä alkaen huolestuneita yhteydenottoja saksalaiselta paperityöntekijöitä edustavalta ammattiliitolta IG BCE:ltä, joka on tyytymätön UPM:n toimintaan.

– Yhteistyö UPM-johdon kanssa on huonontunut massiivisesti viimeisen reilun puolentoista vuoden aikana, IG BCE:n aluejohtaja Torsten Falke kertoo.

Kyse on useista teemoista. Kuten siitä, että UPM on järjestelmällisesti luopunut paikallisista, pitkäaikaisista henkilöstöpuolen johtajista. Esimerkiksi useita saksalaistehtaita johtanut Winfried Schaur sai lähteä 23 vuoden jälkeen.

Nykyään UPM:n kolmella Saksan tehtailla on yksi yhteinen johtaja, Eva Kriegbaum. Hänen lisäkseen UPM:n operatiivinen johtaja Antti Hermonen on hoitanut paikan päällä monia henkilöstömuutoksia.

– Luottamustasot, joita oli rakennettu vuosia, yksinkertaisesti rikottiin. Johtorakenne on nyt täysin uusi, Falke kertoo.

Pattitilanteesta toiseen

Toinen kiistan aihe on ollut, että UPM kieltäytyi yli vuoden ajan noudattamasta paperi­teollisuuden yleistä työehtosopimusta. Vasta IG BCE:n puheenjohtajan Michael Vassiliadisin puuttuminen jumittuneisiin neuvotteluihin toi ratkaisun viime syksynä.

– Uusi työehtosopimus koskee nyt niin paperi­duunareita kuin toimistoväkeä. Aikoinaan UPM oli yksi uudistuksen puolesta puhujista. Kun he sitten huomasivat, että uusi sopimus saattaakin tulla yhtiölle kalliimmaksi, he painoivat jarrua. He yrittivät lyödä läpi omat erityisehtonsa, joita yritysneuvosto ei kuitenkaan hyväksynyt. Syntyi pattitilanne, ja UPM ilmoitti, ettei heillä ole mitään halua ratkaista sitä, Falke kertaa tapahtumia.

Hänen mukaansa Saksan työnantajapuolen liittoon kuuluvan UPM:n kieltäytyminen oli selvä työehtosopimusrikkomus. IG BCE uhkasi jopa kansainvälisillä vastatoimilla.

– Se ei ollut tyhjä uhkaus. Olimme jo yhteydessä paitsi Paperiliittoon myös teollisuustyöntekijöiden ammattiliittojen kattojärjestöön IndustriALL:iin. Jos UPM ei olisi taipunut, olisimme voineet heilauttaa terävämpää miekkaa, IG BCE:n kansainvälisten asioiden sihteeri Hannes Hauke Kühn sanoo.

Sulkeminen lisäpainona

Saksalaisen ammattiliiton IG BCE:n sekä UPM-johdon sukset menivät ristiin kolmannessakin teemassa. UPM ilmoitti sulkevansa vuonna 2025 Ettringenin graafista paperia tuottavan tehtaan ja irtisanovansa väkeä Augsburgin tehtaalta, mutta muutosneuvottelut ajoivat pian päin seinää.

Ennen UPM oli toiminut varsin reilusti muutosneuvotteluissa, mutta nyt sosiaalisopimus ei syntynyt vanhaan tapaan. UPM halusi viedä asian työoikeuden välimiesmenettelyyn, jonka lopputuloksena moni paperityöntekijä sai vain laissa määrätyn minimikorvauksen.

– Kun muistelen ensimmäistä työnjohtajaani täällä Schongaussa, hänellä oli tapana sanoa: ’Christian, on aina olemassa ratkaisut A, B, C ja D’. Mutta nykyään suomalaisjohdon alaisuudessa minusta tuntuu, ettei keskustelua edes haluta, Wegele sanoo, kahvikuppi yhä kädessään.

– Olen ollut tehtävässäni yritysneuvostossa yli 20 vuoden ajan. En ole koskaan ajautunut välimiesmenettelyyn. Miksi emme vain voisi istua pöydän ääreen ja keskustella asioista järkevästi? Kun tapasin Antti Hermosen ensimmäistä kertaa, ymmärsin pian, että on olemassa vain hänen ratkaisunsa. Enkä voi käsittää sellaista.

Sosiaalisopimus huononi

Vuonna 2023 UPM sulki Plattlingin paperitehtaan Saksassa. Kun ammattiliton aluejohtaja Falke vertaa silloista sosiaalisopimusta Ettringenin sopimukseen, huomattava ero korvauksissa käy selväksi:

– Jos sanomme Plattlingin sosiaalisopimusta sadan prosentin tasoksi, niin Ettringenissä ja Augsburgissa ihmiset saivat siitä noin 70-75 prosenttia. Se ei todellakaan ole tyydyttävä tulos.

Saksassa työoikeuden välimiesmenettelyssä päädytään yleensä irtisanomisrahaan, joka muodostuu kuukauden bruttopalkasta kerrottuna puolella työvuosista. Esimerkiksi 3000 euroa ansaitseva saisi kymmenen työvuoden jälkeen 15 000 euroa.

UPM on ennen suostunut kertoimen 0,5 sijasta korkeampiin kertoimiin 0,7:stä 1,0:aan. Kertoimen suuruuteen on vaikuttanut työntekijän ikä, eli vanhemmat ihmiset ovat saaneet paremman irtisanomisrahan, koska heidän on vaikeampi työllistyä uudestaan. Lisäksi huollettavat lapset voivat tuoda bonuksen. Lähellä eläkeikää irtisanottavat työntekijät voivat saada korvauksen eläkemenetyksistään, siihenkin UPM ennen suostui. Ei enää nykyään.

Epävarmuus viilensi ilmapiirin

UPM-johdon uusi, ”tunnekylmä” kurssi, kuten Falke kuvailee, näkyy nyt kuin tummana varjona yhtiöllä työskentelevien yllä.

– Ilmapiiri on täällä kovin negatiivinen. Työntekijöidemme epävarmuus on käsin kosketeltavaa. Nuoret perheet miettivät, voivatko he rakentaa tänne kotinsa. Samalla väki vähenee, joten jokaisen työtaakka vain kasvaa, Wegele kuvailee Schongaun tehtaan tunnelmia.

Lisähuolta Saksaan tuo UPM:n ja Sappin aiesopimus graafisten paperien yhteisyrityksen perustamisesta. Sen pelätään vähentävän entisestään työpaikkoja Saksassa.

Vaikka on selvää, että painopaperin tulevaisuus on ohut, silti UPM tekee yhä varsin kovaa tulosta. Yhtiön vertailukelpoinen liikevoitto vuonna 2025 oli 921 miljoonaa euroa.

– Kyllähän UPM tienaa yhä paljon rahaa. Mikä meitä suututtaa on se, että yhtiö on myös saanut Saksassa paljon valtiollisia tukia. Vastuullinen yhtiö ei toimi niin, että se sulloo taskunsa täyteen, ja jättää vaikeuksien tullessa ihmiset sosiaalivakuutuksen varaan, Falke sanoo.

– Joskus meistä tuntuu, että UPM keskittyy vain osakekurssiinsa. Heti kun yhtiö ilmoittaa sulkevansa tehtaan tai tuotantolinjan, sen osakkeen arvo nousee. Sitten hierotaan käsiä yhteen ja sanotaan työntekijöille, että ostakaa yhtiön osakkeita, osallistukaa tähän hienoon menestykseen. Onhan se omituista.

Nyt tarvitaan dialogia

Ammattiliiton Falken ja Hauke Kühnin mukaan Saksa ei ole ainoa maa, jossa UPM on ajautunut törmäyskurssille työntekijäpuolen edustajien kanssa. Esimerkiksi Ranskasta ja Espanjasta kerrotaan vastaavia tarinoita.

Perspektiiviä on siksikin hyvä suurentaa.

– Millaista yhteiskuntaa yhtiöt kuten UPM oikeastaan ajavat? Haluavatko he, että ammattiliitoilla ei ole enää mitään sanan sijaa? Se olisi selvä hyökkäys länsimaista demokratiaa vastaan. Jos he eivät suostu dialogiin, silloin Euroopassa vallitsevat pian Yhdysvaltojen kaltaiset olosuhteet. Silloin teollisuustyötä on enää vaikea vahvistaa täällä, ja eniten kärsivät työntekijät, Hauke Kühn muistuttaa.

Se, mitä Saksan ammattiliitto ja Schongaun yritysneuvoston Wegele nyt toivovat UPM:ltä, on tiivistettävissä yhteen sanaan: dialogia.

– Toivoisin taas kunnioittavaa kohtelua. Sitä, että voimme keskustella silmästä silmään, istua yhdessä ja vakavasti saman pöydän ääressä, Wegele sanoo.

IG BCE:n Hauke Kühn taas pohtii, voisiko ammattiliittojen yhteistyötä yli rajojen nyt vahvistaa:

– Rakenteet ovat olemassa. Kyse ei ole vain siitä, että on kiva vähän verkostoitua. Vaan meidän on pohdittava, milloin viemme äänekkäämmin kansainvälisesti julkisuuteen tiettyjä teemoja, skandalisoimme joidenkin yhtiöiden käytöstä.

Schongaussa Wegele on juonut kahvinsa loppuun, ja nyt konkarilla on edessään jälleen pitkä työpäivä. Edessä on myös pitkä vuosi täynnä työntekijöiden huolia.

Wegele yrittää silti pysyä toiveikkaana:

– Toivon vain, että toiminta täällä jatkuu, jotenkin. Meillä on myös vastuumme tätä pikkukaupunkia, tämän alueen ihmisiä kohtaan.

Teksti: Johanna Nordling, kuvat: IG BCE