42  vuotta, 7 kuukautta ja 2 viikkoa. Siinä enolaisen Risto Hippisen, 64, työura numeroina. Koko työuransa ajan hän teki kolmivuorotyötä, viimeiset kolmekymmentä vuotta Uimaharjun Enocellin voimalaitoksella kenttämiehenä.

– Siinä joutuu olemaan tekemisissä kaiken maailman kemikaalien, pakkasen ja pölyn kanssa. Kyllä se jälkensä jättää.

Viime toukokuussa Hippinen pääsi työuraeläkkeelle. Nyt hän on ladannut akkujaan.

– Merkittävä ero aiempaan on, että saan nukuttua – en välttämättä aina hyvin, mutta paremmin kuin vuosiin. Kun vilkaisee kelloa keskellä yötä, ei tarvitse ahdistua siitä, että kohta on lähdettävä aamuvuoroon.

Hippinen jäi pois työelämästä yhdeksän kuukautta ennen kuin hänen vanhuuseläkkeensä olisi alkanut. Rahallisesti työuraeläke jäi siis hieman pienemmäksi kuin vanhuuseläke. Se ei Hippistä kuitenkaan haittaa.

Työuraeläkkeelle pääsyyn vaaditaan vähintään 63 vuoden ikä, vähintään 38 vuoden mittainen työura sekä se, että työ on ollut fyysisesti tai henkisesti raskasta. Terveydentilan tai työkyvyn täytyy olla heikentynyt, mutta ei niin paljon kuin työkyvyttömyyseläkkeessä.

Risto Hippisen hakemus hyväksyttiin nopeasti

Hippisen tie työuraeläkkeelle sujui kivuttomasti. Viime helmikuussa hän kävi työterveystarkastuksessa, jossa lääkäri totesi, että hänen puolestaan homma on selvä. Lääkäri laati lausunnon Hippisen terveydentilasta työuraeläkehakemusta varten, ja Hippinen teki hakemuksen netissä eläkevakuutusyhtiölle.

Kahden viikon kuluttua hänelle tuli pyyntö tehdä työurastaan selvitys. Hakemukseen oli liitettävä myös työnantajan kuvaus työntekijän työstä ja työolosuhteista.

Huhtikuussa Hippisen hakemus oli hyväksytty.

– Siinä vaiheessa minulla oli mahdollista päättää, aloitanko eläkkeen heti vai seuraavan puolen vuoden aikana. Ajattelin, että kun pääsen vielä omilla jaloilla pois töistä, kannattaa jäädä eläkkeelle heti.

Soittokierros Paperiliiton työsuojeluvaltuutetuille kertoo, että käsitykset työuraeläkkeelle pääsystä ovat pessimistiset. Moni työntekijä on hakenut, mutta hakemus on tullut bumerangina takaisin.

Kriteerit ovat hyvin tiukat, vahvistaa Eläketurvakeskuksen tutkija Arie Riekhoff. Metsäteollisuuden alan näkökulmasta kriteerit eivät kuitenkaan kuulosta mahdottomilta. Monella paperiliittolaisella 63-vuotiaalla on takanaan jopa yli neljänkymmenen vuoden työura vuorotyössä ja kuormittavissa työoloissa.

– Suurin syy hakemuksen hylkäämiseen on, että työtä ei katsota tarpeeksi raskaaksi ja vaativaksi. Työn raskautta voi olla vaikea todistaa varsinkin, jos työpaikka on vaihtunut, Riekhoff sanoo.

Työuraeläkkeitä on 2018–2024 aikana myönnetty yhteensä 620. Näistä noin 30:llä on ollut paperiteollisuuden prosessityöntekijän ammatti.

Suurin osa hakemuksista hylätään

Eläketurvakeskus selvitti vuoden alussa julkaistussa tutkimuksessa työuraeläkkeen roolia. Tutkimuksessa ilmeni muun muassa, että hakemusten hylkäysprosentti on korkea. Vuosien 2018–2023 aikana naisten tekemistä hakemuksista hylättiin 70–90 prosenttia ja miesten keskimäärin 45 prosenttia.

Pertti Kuru, 65, on yksi niistä, joka ei onnistunut saamaan työuraeläkettä. Hän jäi normaalille vanhuuseläkkeelle lokakuussa 2024 Stora Enson Heinolan tehtaan lipeälaitokselta.

Kuru haki työuraeläkettä toiveikkain mielin. Raskasta työuraa oli takana nelisenkymmentä vuotta.

– Olin muiden kehäraakkien kanssa kuntoutuksessa, jossa oli eläkelaitoksen edustaja kertomassa työuraeläkkeestä. Kun kerroin hänelle omista sairauksistani ja vaivoistani, hän totesi, että te olette hyvä esimerkki ihmisestä, jolle työuraeläke on tarkoitettu.

Kuru sai kuitenkin vakuutusyhtiöltä kieltävän päätöksen kaksi kertaa.

– Toisella kerralla minulle oli ehtinyt tulla vaivojakin lisää, mutta hakemus ei silti mennyt läpi. 

Työterveyslääkärin mukaan valitusta ei kannattanut tehdä, sillä siihen olisi mennyt yhtä pitkä aika kuin Kurun pääsyyn vanhuuseläkkeelle.

– Tuli tunne, että vakuutusyhtiö keksi syitä sille, ettei työuraeläkettä tarvinnut myöntää. Sen verran taisi omatunto kolkuttaa, että minulle myönnettiin osa-aikainen työkyvyttömyyseläke. Työnantaja ei kuitenkaan pystynyt sitä järkevästi järjestämään, joten se jäi käyttämättä.

Teksti: Tiina Suomalainen, kuva:Lauri Rotko