Positiivinen ajattelu ja liikkeessä pysyminen ovat auttaneet Nokian Essityllä työskenteleviä Matti Juurakkoa ja Jarkko Hilloa pysymään kunnossa ja hyvillä mielin.

Kansijuttu

 

Sastamalassa asuvan Matti Juurakon sormia syyhyttää. Kohta hän pääsee tositoimiin kaivurin puikkoihin ja kaivamaan salaojaa omakotitalon ympärille. Juurakolle sohvalla pötköttely tai tietokoneen edessä iltojen viettäminen ei oikein maistu. Mieluummin hän puuhailee, vaikka laittelee vanhoja autoja kuntoon tai pilkkoo klapeja.

– Se on sitä arkiliikuntaa. Tietysti lenkkeilyäkin voisi harrastaa, mutta kuntosalille minua ei saa, ei millään. Olen sen verran oman tien kulkija.

Kun asiaa oikein ryhtyy pohtimaan, Juurakko kokee, että elämä 56-vuotiaana on lopulta yllättävänkin hyvää.

– Tietysti olen huomannut muutosta. Jaksaminen ei ole ihan sitä samaa kuin nuorena. Mutta dramaattista eroa ei ole. Ihmeesti sitä jaksaa – ja on tarvinnutkin jaksaa, työelämässäkin.

Se oli aika väkivaltainen, raaka kokemus, ja vaikutti mielialaan.

Kysymys jaksamisesta iski Juurakkoa päin näköä kaksi vuotta sitten, kun hän jäi leskeksi. Äkillinen sairaskohtaus vei vaimon, kolmen vuosikymmenen yhteisen taipaleen jälkeen.

– Se oli aika väkivaltainen, raaka kokemus, ja vaikutti mielialaan. Tietysti sitä ajatteli, että miksi. Miksi piti käydä näin, kun yhdessä piti vanheta? Syvään masennukseen en vajonnut, mutta haikea ja alakuloinen olo oli aikansa. Siitä se olotila lähti kuitenkin paranemaan, hän kertoo.

Vaimon kuolema järkytti

Juurakko halusi palata melko pian hautajaisten jälkeen kunnossapidon asentajan töihin Nokian Essity Finlandille.

– Ainahan sitä sanotaan, että kun on muutakin ajateltavaa, se helpottaa oloa. Varmasti se niin onkin. Työ oli lääke. Myös työkaverit olivat siinä: Ihan normaalisti jatkettiin, kukaan ei millään lailla arkaillut, vaikka tilanne oli uusi ja outo. Kaikki jatkui kuin ennenkin. Se auttoi paljon, hän sanoo.

Juurakko miettii, että sopeutui uuteen tilanteeseensa ja yksinelämiseen melko nopeasti.

– Se kai on luonne sellainen, että tottuminen ei ollut hirveän vaikeaa. Nyt on muistoja, vuosikymmeniltä kerättyjä, joita muistella. Se oli sitä aikaa, ja nyt on tätä.

Juurakon jo aikuinen poika asuu lähistöllä, samoin ystäviä kouluajoista lähtien. Kotona touhuaa kolme vilkasta kissaa.

– Aina niistä joku on yöllä vieressä nukkumassa. Kissoista on seuraa – ja harmia! Ne järjestävät keskenään ohjelmaa. Varsinkin sisäremonttia ne ovat mahdottoman hyviä järjestämään. On kiva kokeilla, josko kynsillä saisi tapettia pikkuisen taas irti. Nytkin on yhden huoneen tapetointi kesken, hän hymyilee.

Juurakko sanoo, ettei hänellä ole koskaan ollut ikäkriisejä, joista niin paljon puhutaan. Siksi hän ei ole kokenut ikääntymistä ongelmana tai rasitteena.

– En tiedä, onko elämänasenne aina valoisa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin. En jää kauaksi aikaa murehtimaan ja märehtimään asioita. Elämää tämä on, ja eteenpäin mennään.

Elämänkokemus on supervoima

Elämänkokemuksen voi ajatella keski-ikäisen miehen supervoimaksi. Miesten masennusta tutkinut erityisasiantuntija Jukka Valkonen Mieli ry:stä sanoo, että keski-ikäisenä miehellä on jo kokemusta onnistumisista ja pärjäämisestä.

– Olemme oppineet, että kyllä näistä vaikeuksista selvitään. Aiemmista pärjäämisen tavoistamme voi olla meille hyötyä nyt myöhäisemmässä elämänvaiheessamme: Voimme käyttää samoja keinoja tai välttää huonoksi kokemiamme. Elämänkokemus tukee psyykkistä hyvinvointia, Valkonen sanoo.

Monesti mies on kasvanut rationaaliseen ajatteluun ja analysoimaan maailmaa järkiperustaisesti sen sijaan, että olisi oppinut tunnustelemaan, miltä minusta nyt tuntuu.

– Se on omalla tavallaan voimavara, joka auttaa monessa tilanteessa löytämään rationaalisia ratkaisuja. Tunteissa märehtimisen välttäminen voi näin ajateltuna olla ihan arvostettava ominaisuus, Valkonen sanoo.

Lisäksi taipumus suuntautua toimintaan on miestä suojaava ominaisuus.

– Aika monet miehet eivät ole tottuneet niinkään puhumaan, vaan tekemään. Toimintaorientaatio voi olla hyvinkin hyödyllinen oman hyvinvoinnin tuki, jos se liittyy liikunnalliseen harrastukseen, on se sitten vaikka metsässä samoilua, metsästämistä tai liikunnan tavoitteellista harrastamista.

Psyykkinen hyvinvointi on vahvasti yhteydessä kokemukseen merkityksellisyydestä. Se, että kykenee olemaan avuksi jollekin toiselle, voi olla hyvinkin tehokas itseapukeino ja psyykkistä hyvinvointia tukeva asia.

– Sitä voi olla esimerkiksi se, että hoitaa työnsä niin, ettei muiden tarvitse paikata sitä. Tai kokemus siitä, että minua tarvitaan, jotta homma pyörisi: Kykenen täyttämään paikkani, eivätkä muut joudu koville takiani. Tai jos voin olla kaverille avuksi joko kuuntelijana tai remontissa, sanoo Valkonen.

On hyvä osata pyytää apua

Valkonen sanoo, että kolikon toiselta puolelta löytyy sen ymmärtäminen, missä kulkevat itsekseen pärjäilyn rajat.

– Jos sivuutan oman tarpeeni saada tukea, voi olla, että ongelma muuttuu suuremmaksi. On tärkeää pitää mielessä, että ei se meidän miehisyyttämme uhkaa, vaikka me turvautuisimme toisten apuun – tulee se sitten vertaisilta tai ammattilaisilta. Vaikka ajattelee, ettei haluaisi olla muille vaivaksi, niin suuremmaksi vaivaksi olet, jos et apua ajoissa hae, hän painottaa.

Käytännössä voi hakeutua vaikka työterveyslääkärin juttusille, joka osaa arvioida, meneekö tämä ohi parin yön nukkumisella, vai tarvitaanko vahvempia keinoja. Asiantilan pahenemiseen ei kellään ole varaa.

– Voi olla, että menee perhe, ystävät ja työ. Voi olla, että sieltä nouseminen ei tapahdu kuin pohjan kautta.

Keski-iässä miehet käyvät läpi myös samantyyppisiä hormonaalisia muutoksia kuin naisetkin, mutta hitaammin.

Osalla miehistä oireet ovat rajumpia ja samankaltaisia kuin vaihdevuosioireista kärsivillä naisilla.

– Testosteroni laskee noin prosentin verran vuodessa 40 ikävuodesta eteenpäin, kun puhutaan biologisesti vapaasta, eli aktiivisesta testosteronista. Koska se tapahtuu hitaasti, oireisiin ei tule kiinnittäneeksi huomiota, ja elimistö tottuu siihen. Se on normaalia ja liittyy ikääntymiseen, sanoo professori Juha Tapanainen Helsingin yliopistosta.

Osalla miehistä oireet ovat rajumpia ja samankaltaisia kuin vaihdevuosioireista kärsivillä naisilla: kuumia aaltoja, unihäiriöitä, ärtyisyyttä, vetämättömyyttä ja saamattomuutta. Tällöin tulee harkittavaksi testosteronitason mittaaminen.

Kun mies saapuu vastaanotolle vaihdevuosioireiden takia, Tapanainen kertoo, että käyntiin on varattava aikaa, sillä kartoitettavaa riittää. On tutkittava paino, verenpaine, sukuhistoria, sydän- ja verisuonitaudit, kakkostyypin diabetesriski, kilpirauhanen, eturauhanen ja rasvat. Osalla on oireita, vaikka testosteronitaso on vielä normaalialueen alarajoilla. Silloin kiinnitetään huomio mahdolliseen ylipainoon ja liitännäissairauksiin. Vaikka miehet saattaisivat hyötyä korvaushoidosta, hoitoa ei välttämättä aloiteta.

– Puhutaan parista prosentista, joilla oireet selittyvät pääosin matalalla testosteronilla. Useimmin kyse on normaalista ikääntymisestä, Tapanainen sanoo.

Esimerkiksi ylipaino vaikuttaa huomattavasti vapaan testosteronin määrään. Laihduttamalla voi Tapanaisen mukaan nostaa merkittävästikin testosteronin määrää. Jos tutkimuksissa ei kuitenkaan löydy muuta oireita selittävää syytä, kuin matala testosteroniarvo, seuraavaksi lähdetään selvittämään, mistä se johtuu.

– Useimmiten se on kivesperäinen ongelma. Myös aivoperäiset syyt pitää sulkea pois. Se voidaan tehdä tutkimalla aivoperäisiä hormoneja, jotka säätelevät kiveksen toimintaa. Joskus tarvitaan aivolisäkkeen kuvantamista, Tapanainen sanoo.

Seuraavaksi voidaan katsoa, helpottavatko oireet esimerkiksi kuuden kuukauden mittaisella hormonikorvaushoidolla. Jos se toimii, hoitoa voidaan jatkaa. Kun ikää alkaa olla yli 60 vuotta, lääkäri joutuu harkitsemaan, kuinka pitkään hoitoa kannattaa jatkaa.

– Jos testosteronihoitoa annetaan sellaisina annoksina, että se vain korvaa puuttuvan testosteronin, tähän mennessä ei ole osoitettu, että se aiheuttaisi syöpää. Tarpeettoman suuret annokset voivat kuitenkin lisätä eturauhasen syöpäriskiä, Tapanainen sanoo.

Heille, joille hormonikorvaushoito todetaan toimivaksi, vaikutus elämänlaatuun voi olla dramaattinen.

– Nämä potilaat ovat hyvin kiitollisia, Tapanainen sanoo.

Väsymystä tulee, mutta liikunta auttaa

Vuonna 1961 syntynyt tamperelainen Jarkko Hillo kävi lääkärillä väsymysoireiden takia, mutta tutkimuksissa ei löytynyt niille selitystä.

– On vain hyväksyttävä, ettei aina jaksa sillä lailla kuin ennen. Väsymys tulee, ja palautumisaikaa tarvitsee enemmän, Hillo sanoo.

– Vaimolle joskus sanoin, että naisten vaihdevuosista jatkuvasti puhutaan, mutta kyllä meillä miehilläkin varmasti sellaista on. Kyllä unen laatu on heikentynyt. Työpäivän jälkeen ei ole ehkä niin innokas lähtemään enää minnekään, kuin ennen oli. Niinkin saattaa olla, että perhe on huomannut, että onpas ukko ärtynyt tänään. Hyväksyn sen silti kaikilta: harmittaahan se, jos on vähän toissijainen olotila, hän miettii.

Hillo epäilee, että varsinkin syyspimeiden tullen sohva alkaa vetää puoleensa. Hän on kokenut, että sitä vetovoimaa vastaan kannattaa kuitenkin pistää hanttiin.

– Kun vain pääsee ovesta pihalle, niin kyllä se väsymys siitä häviää, ja seuraava päivä voi olla parempi. Pitää ajatella positiivisesti, hän sanoo.

Hillon rakkain liikuntamuoto on maastopyöräily. Lisäksi hän käy hiihtämässä sekä kuntosalilla pitämässä lihaksia ja luustoa kunnossa. Hänen suvussaan on ollut suomalaisilla yleistä sydän- ja verisuonitautia. Veren perintö on saanut miettimään.

– Kyllä se on vaikuttanut elintapoihini. Olen myös kiinnittänyt huomiota ravintopuoleen. Kun meitä miehiä aina moititaan, että emme syö tarpeeksi vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, niin minä olen pyrkinyt paikkaamaan sitä puutetta. Onneksi satun pitämään niistä, hän hymyilee.

Eläkkeelle sähköasentajan töistä Nokian Essity Finlandilta Hillo pääsee lasketun ajan mukaan reilun kolmen vuoden päästä.

– Kun peilaa taaksepäin, se tuntuu lyhyeltä ajalta. Mieluummin olen kuitenkin töissä terveenä kuin sairaana eläkkeellä, hän miettii.

Pääasia, sananmukaisesti, hänelle on se, että liikkeessä pitää olla: Voi lähteä vaikka katsomaan jääkiekkoa tai konserttiin. Tänä kesänä hän on ottanut projektiksi käydä museokortilla tutustumassa oman seudun museoihin. Ulkomaanmatkailukin kiinnostaa häntä.

– Jokainen haaveilee, että sitten kun pääsen lomalle tai eläkkeelle, niin teen sitä ja tätä. Elämä voi kuitenkin olla hyvinkin lyhyt eteenpäin katsottuna. Vaikka kauppareissulla voi tapahtua jotain. Siksi täytyy tehdä tässä ja nyt, koska huomisesta ei koskaan tiedä.

Teksti: Mari Shcildt, kuvat: Marjaana Malkamäki

Lisää artikkeleita:

Vapaa-aika
Pulmat
Pulmat
Takaisin etusivulle Lue lisää ajankohtaisia uutisia