Pohjakoneen hoitaja Miika Hostikka ja laaduntarkkailija Soile Virkkilä pelaavat hyvin yhteen, keskinäisen kunnioituksen merkeissä.

Työpaikalla

 

Pyrollsackin Karhulan tehtaalla pohjakoneenhoitaja Miika Hostikka tarkkailee, kun kone taittaa paperisäkkeihin pohjat ja tekee pohjan painatukset ja venttiilit. Laaduntarkkailija Soile Virkkilä ottaa vastaanottopäässä säkkejä vastaan ja tarkastaa, että koneelta tulee ulos sitä, mitä piti, ja pakkaa ne.

Yhteistyö alkaa ajon alusta, jossa tutkitaan työkortista, että säkissä on kaikki, mitä tarvitaan. Kun yhteisymmärrys on syntynyt, kone laitetaan käyntiin. Kaksi pohjakoneenhoitajaa jää alakertaan, ja Virkkilä kiipeää asemalleen yläkertaan.

– Määrätyin väliajoin otan säkin tarkastukseen: Se revitään ja katsotaan, että kaikki on kohdillaan. Tarkistan liimaukset, venttiilit ja että säkki on sen näköinen kuin pitää. Jos minulla tulee sanomista, niin ilmoitan koneenhoitajille. Minullakin on välillä ehdotuksia sen suhteen, mikä saattaa aiheuttaa vian, Virkkilä kertoo.

– Soile on hurjan tarkka työssään. Hän löytää kyllä virheet varmaan tehokkaammin kuin kukaan muu. Hän on erittäin huolellinen: ihan nappivalinta tähän työhön. Aina jotain poikkeamia voi tulla, mutta koko ajo ei kyllä mene pipariksi koskaan, Hostikka sanoo.

Laadun tekeminen ei ole vain mekaanista puuhaa. Silläkin on merkitystä, kuinka keskusteluyhteys ja kemiat toimivat yksiin. Virkkilä arvostaa Hostikan avointa ja kunnioittavaa työtapaa.

– Hän tulee aina kertomaan, mikä koneessa oli vikana ja mitä sille tehtiin. Yhteistyö sujuu tosi hyvin. Sellainen ei ole itsestäänselvyys; kyllä työpareja on ollut joka lähtöön. Miika osaa myös ottaa kritiikkiä vastaan, Virkkilä sanoo.

Hostikka myös tuuraa Virkkilää taukojen aikana.

– Kun ajo loppuu, koneen osia tai väri pitää pestä, niin yhdessä me teemme ne hommat. Perjantain iltavuorossa meillä on isompi pesu, Virkkilä kertoo.

Tauoilla Hostikka ja Virkkilä ovat harvemmin yhtä aikaa, mutta jos niin käy, jutut menevät yksiin.

– Metsäasioista tulee välillä juteltua. Soile omistaa metsää, ja minullakin on pieni pläntti metsää itselläni, ja teen paljon polttopuita appivanhempien mailta. Omaan käyttöön vain teen, muuhun ei ole aikaa, Hostikka hymyilee.

Virkkilä sanoo, että kyllä hän ihan sujuvasti miesten juttuja kuuntelee.

– On heillä sellaisiakin aiheita, että itsekin voi osallistua. Vaikka harvemmin he puutarhanhoidosta juttelevat. Tällä hetkellä kaikki puhuvat Ukrainan tilanteesta ja sähkön hinnasta.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Jukka Koskinen