Telaa voi pestä monella tapaa. Jotta jalostekoneen telan kuvioinnista irtoaa väleihin painuneet kreppijäämät, operaattori Toni Viljanen suihkuttaa teloja järjestelmällisesti ylhäältä alas.

– Silloin vesi valuu aina alaspäin ja huuhtoo telan puhtaaksi, Viljanen toteaa. Viljanen on töissä Essityn pehmopaperitehtaalla Nokialla.

Esimerkki on simppeli, mutta sen kautta voi miettiä, kuinka työtehtävissä vaikuttavat yritys ja erehdys, kokeneemman työkaverin neuvot ja omat tottumukset. Perehdyttäjä ohjeistaa tietyt toimintatavat, jotka jäävät elämään seuraaville polville, jotka sekoittuvat uusiin oivalluksiin ja muuntuvat sitä mukaa, kun koneita uusitaan tai työtapoja muutetaan.

Työvuosien varrella työntekijöille kertyy syväosaamista, jonka talteen saaminen ei käy automaattisesti. Tuotannon harvinaisemmat häiriötilanteet voivat tulla esiin vasta monen vuorokierron päästä, eivät juuri siinä ajassa, mikä on varattu perehdyttämiseen.

– Jaettua pitäisi saada kaikki, mikä töissä tulee selkärangasta, Viljanen sanoo.

Jalostelinjan rullauskone yhdistää ohuet krepit yhteen. Myös osaamista on niputettava yhteen, jotta sitä voi ottaa käyttöön tarpeen mukaan kuten pehmopaperia repäistään rullasta arkki kerrallaan.

120-vuotias ammattiosasto

Viljasella on työuraa takana tässä pehmopaperitehtaassa 26 vuotta ja sen jalostelinjalla puolitoista vuotta. Nämä ovat lyhyitä jaksoja siihen verrattuna, että tehdas on täyttänyt 160 vuotta ja Nokian ammattiosasto numero 2 täytti viime syksynä 120 vuotta. Koko tehtaassa henkilöstöä on reilut 200 ja heistä 140 on tuotannon työntekijöitä.

Pitkä työura voi painua syvälle tekijöiden mieleen. Kun ammattiosasto vietti viime marraskuussa juhlat, paperia tehtiin ilman koneita. Paikalla oli 160 osaston jäsentä ja muiden paperiammattiosastojen jäseniä Pirkanmaalta. Salin täytti puheensorina, kun oppipojat ”ajoivat” opettajiensa kanssa tuttua linjaa.

– Tilaisuus oli silmiä avaava kokemus monella tapaa. Koolla oli ihmisiä, jotka olivat perehdyttäneet meitä nykyisiä työntekijöitä työtehtäviin, kertaa Viljanen. Hän on Nokian ammattiosaston puheenjohtaja ja ylpeä siitä, että hänet on valittu osaksi pitkää jatkumoa.

Pitkä jatkumo on takanaan myös Suomen toisella pehmopaperivalmistajalla Metsä Tissuella, jolle kuuluva paperitehdas perustettiin Mänttään vain pari vuotta Nokian jälkeen.

Osaamisen siirtoon riittävästi aikaa

Essityllä käy Suomessa yksi pehmopaperikone PK9. Pehmopaperia valmistuu suunnilleen yksi rulla tunnissa. Nopeus ja keveys tekevät prosessista herkän. Tärkeää on saada talouspaperiin imukykyä ja märkälujuutta, nenäliinaan pehmeyttä sekä wc-paperiin pehmeyttä ja kuivalujuutta.

– Ohkaisuus on siinä vaikein ja se, että tuotetta saadaan yhtämittaisena, kuvailee koneenhoitaja Jarno Tanni.

Koneenhoitajan uraa Tannilla on takana yhteensä noin 17 vuotta, josta ensimmäiset 10 vuotta kului PK7:lla. Linja suljettiin vuonna 2021.

– Aikansa siinä meni, ennen kuin pystyin tätä PK9:ä itse ajamaan. Vaikka perusasiat osaisi teoriassa, uusi kone vaatii oman opettelunsa. Alkuun pääsin koneella  aiemminkin olleen kaverin kanssa, joten yhdessä pystyimme opettelemaan, Tanni kertoo.

Työn lomassa hiljaisen tiedon siirtyminen konkarilta noviisille vie aikaa.

– Itselleni kävi niin, että sain useamman vuoden seurata kokeneemman työntekijän tekemistä ja sain häneltä oppia pitemmän aikaa. Olen tyytyväinen, että hän osui omalle kohdalle. Siihen voi mennä monta vuotta, että kaikki vähän erikoisemmat tilanteet tulevat esiin, Tanni pohtii.

Vaihdosten vuodet

Pääluottamusmies Mika Lehtosen työuralta ei vaihtelevia tilanteita puutu. Lehtonen oli kesätöissä Nokia-yhtiön sulfiittisellutehtaan viime hetkinä vuonna 1985.

Kun Lehtonen ammattikoulun ja varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen palasi tehtaalle töihin vuonna 1993, Oy Nokia Ab:n omistus Nokian Paperista oli alkanut vähentyä vaiheittain ja jatkui yhteisyrityksissä siihen asti, kun omistajaksi tuli kokonaan yhdysvaltalainen James River. Sitä seurasi vuonna 1997 yritysjärjestelyjen jälkeen Fort James Suomi Oy.

Lehtonen valittiin pääluottamusmieheksi syksyllä 2006, kun omistajana oli Georgia Pacific. Amerikkalaistyyli yrityksen johdossa jatkui. Henkilöstön perinteistä vahvaa yhteishenkeä koeteltiin, linjoja lopetettiin.

– Alkuvuoteni pääluottamusmiehenä olivat täynnä yt-neuvotteluja ja raskaita irtisanomisia, vaikka niihin yritettiin vaikuttaa neuvotteluissa ja lakoilla, Lehtonen kertoo.

Yrityksen siirryttyä vuonna 2012 ruotsalaisen SCA:lle tilanne muuttui.

– Työntekijöiden kohteluun tuli inhimillisyyttä ja vuoropuhelu parani, vaikka vaikeita aikoja on edelleen ollut ja koneiden alasajoja.

Kun SCA-konserni jakautui, erotettiin metsäteollisuustoiminnoista hygienia- ja terveysalan toiminnot nimellä Essity kesällä 2017. Nykyinen nimi kumpuaa tuotteista ja välttämättömyyttä merkitsevistä sanoista ”essential” ja ”necessity”.

Toimiva systeemi

Tampereelta 1865 puuhiomosta alkanut, Nokialle rantautunut tuotanto on vaatinut uusiutumiskykyä. Paperitehdas on investoinut sekä käyviin koneisiin että kiinteistöihin. Koko yhtiön tasolla otettiin tämän vuoden alussa käyttöön uusi organisaatio.

Organisaatiomuutos ei Lehtosen mukaan vaikuta työntekijäpuolelle. Tuntuvampi muutos tapahtui pääluottamusmiehen naapurihuoneessa, jossa vuoden alussa aloitti uusi työsuojeluvaltuutettu. Vuodesta 2002 valtuutettuna toiminut Mika Eronen sai seuraajan varavaltuutetustaan Jonne Varjorannasta.

Muutosten keskeltä löytyy myös esimerkki pysyvyydestä: työterveyshuoltoa ei ole täysin ulkoistettu.

– On loistava systeemi, että terveyshoitaja on käytettävissä omalla tehdasalueella. Monesti vastaanotolla käynti hoituu työpäivän aikana. Nopea pääsy terveydenhoitajalle voi toimia myös ennaltaehkäisynä, eikä vaiva pitkity. Myös lääkärillä on vastaanotto tehtaalla kerran viikossa, Varjoranta kertoo.

Varjoranta ja Lehtonen ovat tyytyväisiä, että poissaoloprosentti on alhainen ja muuta teollisuutta pienempi.

– Osaltaan siihen vaikuttavat myös 12-tuntiset vuorot.

Perehdytystä eteenpäin

Tehtaan osastoja kiertäessään Jonne Varjoranta on edelleen kuin kotonaan PK9:n valvomossa. Hänen tilalleen tiimiin vaihtui pitkästä aikaa uusi työntekijä, jota perehdyttää Jarno Tanni vuorostaan.

Tannin työura Nokian tehtaalla alkoi kesätöissä PK8:n pituusleikkurilla ja jatkui seuraavana kesänä PK7:lla. Molemmat linjat on lakkautettu.

– Prosessinhoitajaopintojen loputtua jäin PK7:n leikkurille ja siirryin pikkuhiljaa koneelle. Kun tuli eläköitymisiä yhtenä rykäyksenä, etenin koneenhoitajaksi melko nopeasti, Tanni kertoo.

Jarno Tannille on tärkeää, että työkaverit ovat mukavia ja että töissä viihtyy. Työssäjaksamisen ja palautumisen kannalta olennaista on työvuorojärjestelmä. Käytössä on 12 tunnin vuorot ilman välivapaata.

– 12-tuntisella on iso merkitys, kun vertaan siihen, kuinka väsynyt olen aiemmissa 8-tuntisissa vuoroissa ollut, Tanni toteaa.

Koska palautuminen etenkin yövuoroista tapahtuu nopeammin, jää virtaa harrastuksille: urheiluun, metsästykseen ja kalastukseen.

Tällainen työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ei synny itsestään ja Nokianvirran rannallakin se on vienyt 120 vuotta.∙

Teksti: Eeva Eloranta-Jokela, kuvat:Marjaana Malkamäki

Lähteinä käytetty lisäksi: essity.com, Wikipedia ja Keijo Rantanen: Patruunan suojasta markkinoiden armoille – Paperiliiton Nokian osasto 2/1905-2005.