”Normaali työpäiväni on sellainen, että tullaan töihin ja odotellaan tuleeko keikkoja ja mihin päin. Se on tavallaan päivystämistä. Työhöni sisältyy sähkövikojen selvittämistä ja korjaamista, rajanvaihtoa, lämpöreleiden kuittausta, taajuusmuuntajan vaihtoa,  virtausmittaushommia ja kaikkea sellaista, mikä liittyy sähköautomaatioon.

Kun soitto keikalle tulee, se tarkoittaa sitä, että tuotannossa on jotain ongelmia. Joskus koneet on pysähtyneet vian vuoksi, ja tavoitteena on tietenkin, että koneet pitäisi saada mahdollisimman pian tuotannolle. Vialle mentäessä kysellään, että mikä tuotannossa on ongelmana, ja ajomiesten kanssa sitä sitten lähdetään yhdessä pohtimaan ja purkamaan. Itse kuuntelen varsinkin sitä, mitä tapahtui ennen vikaa, ja mistä kaikki voisi juontua. Siten on helpompi alkaa haarukoida vikapaikkaa.

Paperikoneen leikkurilla ongelmia aiheuttaa monesti viallinen raja tai kenno. Induktiivinen raja ei esimerkiksi tunnista, onko joku palkki oikeassa asennossa. Joskus viat ovat helppoja ratkaista, joskus eivät. Joskus vika haetuttaa tosissaan, varsinkin kun kaikki vain näyttää siltä, kuin ne toimisivat oikein, mutta ajon aikana viat ilmenevät. Tässä joku aika sitten pituusleikkurin kireyden mittaus ei aina toiminut, ja vikaa haettiin pitkään. Se on lähiaikoina kinkkisin homma mitä mieleen tulee.

Todellinen ammattilainen on mielestäni sellainen, että hän ainakin yrittää ottaa selvää viasta eikä luovuta. Hakkaa päätänsä seinään, niin sanotusti. Sellaiset jotka eivät viitsi yrittää kunnolla, niin eivät yleensä osaakaan paljoa. Vian haussa tarvitaan pitkäjännitteisyyttä. Ammattilaisuus on myös sitä, että tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen. Yhteistyö koneenkäyttäjien kanssa on parhaimmillaan sitä, että yhdessä mietitään, missä se vika voisi olla ja usein se vika sillä lailla löydetäänkin. Työpaikallamme on onneksi ammattitaitoinen ja mukava työporukka, jonka kanssa on ilo tehdä töitä.

Turvallisuus on työssä tärkeää: pidetään suojavälineitä, varmistetaan työkohteen jännitteettömyys ja huolehditaan, ettei muuta vahinkoa pääse sattumaan. Isommille jännitteille ei yksin saa mennä työskentelemään.  Jos ne voimat eivät herätä tervettä kunnioitusta, niin yleensä on jo muitakin ongelmia. Tyhmänrohkeiden hommaa tämä ei ole. Jos menee vain riskillä, niin se on se suurin virhe mitä tässä työssä voi tehdä. Jos vaikka työkohteen jännitteet ovat jääneet päälle, niin siitä ei pahimmassa tapauksessa selviä hengissä. Aina pitää miettiä, että miten työn saa suoritettua turvallisesti, mutta ei saa liikaakaan pelätä. Hommat vaan pitää hoitaa turvallisesti, niin vahinkoja ei pääse sattumaan.

Onnistumisen tunteita koen silloin, kun vehkeet saadaan taas pyörimään ja homma hoidettua. Kun vika on korjattu, niin ilmoitan valvomoon, että kokeillaanpa nyt käyntiin. Sitten seurataan, että laitteet toimivat siten kuin niiden pitäisi toimia. Laatu tässä työssä on sitä, että kun jotain paikkaa korjataan, niin tehdään se kerralla kunnolla. Jos homma on isompi, niin yritetään saada laitteet pyörimään mahdollisimman pian ainakin isompaan seisakkiin asti, jolloin homma hoidetaan paremmin loppuun ajan kanssa.

Näitä hommia on takana nyt reilut 15 vuotta. Eihän sitä ikinä voi osata kaikkea, mutta oma osaaminen on tällä hetkellä jo sillä tasolla, että kyllä sen kanssa toimeen tulee. Onneksi vieläkin tulee vastaan ongelmia, joita ei ennen ole nähnyt, tai on edellisen kerran tavannut vaikka 15 vuotta sitten. Sillä se mielenkiinto pysyy yllä, kun vähän uuttakin tulee vastaan. Pääsee taas hakkaamaan sitä päätään seinään.

Tämä työ vaatii keskittymiskykyä ja sitä, että työ kiinnostaa itseä. Jos se ei kiinnostaisi, niin eihän siitä mitään tulisi. Itseäni kiinnostaa kinkkisissä ongelmissa se, että niiden ratkaiseminen tuo haastetta työhön. Suurta fyysistä kuormitusta tässä työssä ei aina ole, mutta jos sattuu jonkun ison moottorin vaihto tai vaihdetaan isoa taajuusmuuntajaa, niin silloin joutuu repimäänkin. Muuten tämä homma on fyysisesti melko kevyttä, mutta olosuhteet eivät ole aina kaikkein mukavimpia, kun on pölyä, kuuma tai kylmä.

Hommaa on riittänyt joka työpäivälle; toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Vähintään on esimerkiksi jotain kuittauskeikkaa. Ihan hyvillä mielin tätä teen. Arvostuksen huomaa siitä, kun työkavereilta saa joskus kehuja. Kyllä me täällä osaamme arvostaa ja kehua kaveria – varsinkin saunaillassa.”

Teksti: Mari Schildt
Kuva: Jaakko Heikkilä