Ensin näkökenttään ilmestyy sahalaitamainen kirkas kuvio ja näkökyky heikkenee. Sitten iskee pahoinvointi. Kohta alkaa sykkivä toispuoleinen päänsärky, joka saattaa kestää jopa neljä päivää.

UPM:n biojalostamolla Lappeenrannassa operaattorina työskentelevä 64-vuotias Hannu Kykkänen on yksi niistä noin 850 000 suomalaisesta, jotka sairastavat migreeniä. Tutkimusten mukaan työikäisiä heistä on noin joka neljäs. 

Kykkänen on kärsinyt migreenistä lapsesta asti. Kohtauksen voivat laukaista esimerkiksi valot tai hajut. Kohtauksia tulee nykyään kerran pari kuukaudessa.

– Siinä ei ole mitään säännönmukaisuutta. Kun se tulee, se tulee. 

Joskus migreeni iskee niin pahana, että Kykkäsen pitää lähteä pois kesken työvuoron. Yleensä hän sinnittelee vuoron loppuun jo senkin takia, että työntekijämäärät on vedetty niin minimiin.

– Yritän vain selviytyä ja teen sen, minkä pystyn. Onneksi meillä on hyvä työporukka ja työkaverit auttavat, kun näkevät, että äijä alkaa rampata oksentamassa varttitunnin välein.

Kykkänen pärjää töissä kentällä paremmin kuin ohjaamossa. Kentällä huomio on helpompi siirtää pois kivusta kuin monitorien ääressä. Kykkänen on säätänyt näyttöä himmeämmälle, mutta ikkunoista monitorien takana virtaa kuitenkin sisään kirkas päivänvalo.

Suomen Migreeniyhdistyksen mukaan työikäisten migreeni maksaa Suomelle lähes 800 miljoonaa euroa alentuneena työtehona ja menetettynä työkykynä. 

Migreeniä sairastavat ovat usein hyvin tunnollisia työntekijöitä. Moni yrittää Kykkäsen tavoin sinnitellä, vaikka toimintakyky on selkeästi heikentynyt. Suuri osa migreenin kustannuksista syntyy juuri tästä ”hiljaisesta työkyvyn laskusta”.

Migreenin taakkaa kyettäisiin vähentämään työpaikalla helpoilla toimenpiteillä. Esimerkiksi valaistus, melu, hajusteet, palautuminen, tauotus ja työkuorman ennakointi voivat vaikuttaa paljon.

Kykkänen tietää, mikä häntä auttaisi.

– Se, että pääsisi ensioireiden tullessa vetäytymään lepoon pimeään ja hiljaiseen tilaan. Puolen tunnin tai tunnin lepo auttaa usein niin, että pahin ei pääse vyörymään päälle. Sellaista mahdollisuutta työmaalla ei kuitenkaan ole.

Teksti: Tiina Suomalainen, kuva: Mikko Nikkinen