Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala arvelee, että on iän myötä oppinut kuuntelemaan toisia ihmisiä yhä paremmin. Keskusteluissa hän haluaa pitää ajattelunsa joustavana ja punnita työkavereiden ehdotuksia ennakkoluulottomasti niin, että tarvittaessa pystyy muuttamaan ajatteluaan.

Vanhala toteaa, että hänellä ei ole tarvetta tarrautua ensimmäiseen omaan näkemykseensä. Ei ole mitään taetta siitä, että se on oikea vain sen takia, että hän on puheenjohtaja.

– Minulla on ympärillä hyviä ihmisiä, jotka kysyvät, oletko varma tuosta. Heitä pitää kuunnella. On hyvä, että ihmiset kyseenalaistavat ja esittävät ehdotuksia.

Vanhalan mielestä Paperiliiton vahvuus on se, että päätöksiä pystytään tekemään yhdessä sekä liiton työntekijöiden että työpaikkojen luottamushenkilöiden kanssa. Perimmäinen vastuu on kuitenkin johtajalla, eikä hän halua väistää sitä.

– Ihan lopuksi pitää laittaa piste, että eiköhän tämä ole tässä. Silloin kun on koluttu kaikki kaapit ja kuunneltu muita.

Tarkoitus on juurruttaa lähimmäisen auttamisen halua.

Vanhala meni prässipojaksi Myllykosken paperitehtaaseen 17-vuotiaana 6.2.1981. Pian hänestä tuli ammattiosasto 35:n nuorisovastaava. Tämä kaikki oli luontevaa. Vanhala oli perheen kuopus. Isä, isoveljet ja sisko tekivät töitä tehtaassa. Äiti oli koulusiivooja ja työpaikkansa luottamusmies.

Vanhala toteaa olleensa hyvin nuorena kiinnostunut ”järjestelmästä” ja päätöksenteosta. Vaikuttajan ura alkoi 14-vuotiaana Inkeroisten yhteiskoulun kouluneuvostossa.

1980-luvulla Vanhala touhusi jo Anjalankosken kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Siellä hänelle tuli tunne, että asioita pitää opiskella lisää .

– Olin käynyt keskikoulun, mutta en ollut mennyt lukioon. Huomasin ettei minun koulutuksellani pärjää.

Vanhala kävi Kiljavan opiston seitsemän kuukauden kurssin. Pian hän lähti opiskelemaan Työväen akatemiaan. Sen jälkeen oli vuorossa Tampereen yliopisto, josta hän valmistui hallintonotaariksi.

Kun Vanhala oli lähtenyt tehtaalta, joku oli kysynyt häneltä, mihin hän tähtää.

– En ajatellut sen kummemmin, heitin ihan läpällä, että SAK:n tai Paperiliiton puheenjohtajaksi, Vanhala naurahtaa.

Hän muistaa, että ainakin nyt jo eläkkeellä oleva entinen pääluottamusmies Timo Byman oli siinä kuulemassa.

Vanhala kyselikin töitä Paperiliiton toimistolta vuonna 1991, vaikka työntekijöitä ei oltu hakemassakaan. Silloin ei tärpännyt. Työpaikka löytyi Uudenmaan verotoimistosta.

1990-luvun alkupuolella Vanhala paini itsensä kanssa ajatuksesta, ryhtyäkö kansanedustajaehdokkaaksi.

– Tulin siihen tulokseen että en, ay-kenttä on tuntunut tutummalta. Eri asia on, olisinko päässyt eduskuntaan vaikka olisin halunnutkin.

Verovirkailija Vanhala ei unohtanut Paperiliittoa, eikä liitto häntä. Vuonna 2002 häntä kysyttiin liiton talouspäälliköksi. Melko pian titteliksi tuli liittosihteeri. Puheenjohtaja Vanhalasta tuli vuonna 2011 Jouko Ahosen jälkeen.

Noin 8–9-vuotiaana Vanhala liittyi monen kaverin tavoin Anjalan vapaapalokuntaan. Siellä painotettiin, että tarkoitus on juurruttaa heihin lähimmäisen auttamisen halua.

– Se lause on kulkenut mukana. Siihen pitää uskoa tai pysyä poissa näistä huoneista. Leipäpapiksi ei pidä ryhtyä.

Vanhala myöntää ilman muuta tuntevansa tyydytystä siitä, että on kokenut työssään kaiken mahdollisen ja istunut pöydissä, joihin ei nuorempana ajatellut pääsevänsä. Se ei silti ole pääasia, vaan auttaminen.

Verkostoituminen kaikenlaisissa pöydissä käy Vanhalalta luonnostaan, ja hänen tehtävässään se on myös välttämätöntä. Mitä enemmän ja paremmin hän tuntee yhteiskuntaa ja ihmisiä, sitä paremmin hän voi tehdä työnsä.

Vanhala kyllä suosittelee kenelle tahansa, että kannattaa seurustella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain niiden, joiden kanssa on samaa mieltä aatteellisesti tai muuten.

Jos joku ole ei samaa mieltä kuin itse, voi toinen silti olla ihan hyvä ihminen. Toisaalta, jos itse ei pidä jostakusta ihmisestä, se ei tarkoita, että toinen on väärässä. Niin tai näin, erilaisten ihmisten tapaaminen laajentaa näkökulmia.

– On hyvä muistaa sekin, ettei seurustele vain oman ikäisten kanssa, vaan myös nuorempien ja vanhempien. Tätä maata pidetään pystyssä myös nuorille. Toiminnan pitäisi jatkua, ei se siihen jää, kun me täältä poistumme.

Teksti ja kuva: Reima Kangas