»Olen äidin jalanjälkiä seurannut paperitehtaalle kesätöihin vuonna 1998. Se oli hienoa, mutta kyllä se nuorta naista myös jännitti. Isot koneet tuntuivat hurjilta, paperirullia ja paketteja vilisi silmissä. Se kuitenkin helpotti jännitystä, että sain olla äidillä opissa. Seuraavana kesänä oli jo tutumpaa. Niin siinä pääsi käymään, että kohta olen 21 vuotta ollut näissä töissä.

Viimeiset 13 vuotta olen ollut yläjalostuksella. Täällä valmistetaan käsipyyhepaperia ammattilaiskäyttöön. Työni on linjan valvontaa ja hoitoa. Isosta raakarullasta jalostetaan prosessin läpi lopputuotetta, eli asiakkaalle lähteviä käsipyyhepaketteja. Välillä teen myös pieniä kunnossapitohommia. Vuosien myötä työssä oppii olemaan stressaamatta ja hermoilematta ja luottamaan prosessiin. On äärimmäisen tärkeää, että kun kaikki sujuu hyvin, ei säädetä turhia.

Silmä ja korva kertovat

Kerran tunnissa otetaan laatunäyte, ja merkataan päätteelle valvottavat asiat pitkään listaan. Näen jo silmämääräisestikin, jos arkista tahtoo tulla liian pitkää tai on muuta poikkeavaa, ja kuulen myös äänestä, jos prosessin kulku muuttuu. Jos niin käy, laitan linjan poikki ja teen tarvittavat toimenpiteet, että laadun saa taas kohdilleen. Jos huonolaatuista pääsee lavaamoon saakka, soitan vuoromestarille, että nyt on käynyt näin. Harvemmin sellaista kuitenkin sattuu. Linjallani tuotetta tulee hitaammalla tahdilla kuin esimerkiksi alakerran toiletilla, joten tässä pystyy helpommin laatua valvomaan.

Minulla on aivan ihanat työkaverit. Meillä on yläjalostuksella tosi hyvä henki. Jos on ongelmia, muut operaattorit tulevat auttamaan. Kun olen työskennellyt jo pitkään, joka vuoron työkaverit ovat tulleet tutuiksi. Kun työkaverit vaihtuvat vuorojen mukaan, niin itsekin pitää osata työskennellä niin, että tunnustelee, miten juuri tämän henkilön kanssa kommunikoidaan ja tehdään töitä niin, että homma parhaiten sujuu.

Parhaat neuvot ovat tulleet äidiltä

Äitini ja myös mummoni olivat täällä töissä. Pidän sitä vahvuutena, että olen osa naisten sukupolvien ketjua. Ei sitä tiedä, vaikka tämä ketju jatkuisi. Nyt 13-vuotias tyttäreni voisi hyvin tulla joskus kesätöihin ja vaikka minulle oppiin. Myös 11-vuotias poikani on kiinnostunut siitä, mitä äiti tekee työkseen. Olen koko työhistoriani tehnyt kolmivuorotöitä. Näin jo kotona, millaista se on. Äidin piti päivällä päästä nukkumaan, kun oli menossa yövuoroon. Hän ei silti koskaan valittanut eikä näyttänyt väsyneeltä. Hän oli minulle hyvä esikuva.

Meissä suvun naisissa on hyvin paljon samaa sekä ihmistyyppinä että työntekijänä. Olemme tarkkoja ja tunnollisia. Äidiltä olen myös saanut parhaat neuvot. Hän sanoi, että vaikka olisi hiljainen, vetäytyvä ja arka luonteeltaan, niin tehtaalla pitää olla reipas, että siellä pärjää. Sitä äiti myös aina sanoi, että vaikka et tuntisi tehtaalla vastaantulevaa ihmistä, niin aina reippaasti tervehdit kaikkia. Se jäi mieleen. Kun ruokahuoneeseen mentiin, äiti muistutti, että muista sanoa huomenta kaikille. Hän opetti hyviä tapoja.

Äiti sanoi myös, että aina, jos tulee jotain, ja vaikka tuntuisi kuinka tyhmältä, niin aina pitää kysyä. Ja jos ei ole juuri nyt mitään tehtävää, niin käyt reippaasti kysymässä, mitä nyt voisin tehdä. Ei pidä jäädä nurkille norkoilemaan.

Itsestä on huolehdittava

Laadukkaaseen elämään kuuluu myös omasta hyvinvoinnista, terveydestä ja jaksamisesta huolehtiminen. Siten jaksaa vuorotöitä ja perhe-elämääkin paremmin. Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä on tärkeää. Tykkään liikkua luonnossa: siinä saa ajatukset pois työstä.

Työmatkani on 37 kilometriä kotiin Jämsänkoskelle, ja siinä menee autolla puolisen tuntia. Yleensä vietän sen hiljaisuudessa. Joskus yövuoron jälkeen laitan radion päälle ja lauleskelen mukana, niin pysyn paremmin hereillä. Pääsen työstä irti, kun vaihdan työmatkan aikana kaupunkia, vaikka tykkään toki Mäntästä, jossa olen lapsuuteni viettänyt. Olen tyytyväinen sekä työhön että elämääni muutenkin. Asiat ovat tasapainossa. Monesta asiasta saan olla kiitollinen.»

Pauliina Kangasluoma, 46

Työpaikka: Metsä Tissue Mänttä.
Nykyinen tehtävä: Prosessinhoitaja käsipyyhelinjoilla.
Koulutus: Artesaani metalliseppä, ohjaustoiminnan artenomi, taidekasvatusopintoja avoimessa yliopistossa.
Harrastukset: Liikunta ja veneily Päijänteellä.
Perhe: Aviomies ja 11- ja 13-vuotiaat lapset.
Motto: Nauti hetkestä.

Teksti Mari Schildt, kuva Mikko Vähäniitty