Kun vuorossa on riittävä miehitys ja oikea määrä osaamista, työpäivä ja tuotanto todennäköisimmin sujuvat. Työpäivän kulusta tekevät mielekästä yhdessä tekeminen, sopiva vaihtelu ja uusista tilanteista oppiminen.

Näitä arjen kulkuja on tärkeää pitää mielessä, sillä kuluva vuosi on monilla työpaikoilla ollut synkkä muutosneuvottelujen ja lomautusten takia.

Billerudin ainoa Suomen tehdas on niitä harvoja, joiden keinovalikoimaan eivät kuulu lomautukset. Muutosneuvotteluja vähennyksistä Billerudillakin on käyty Ruotsissa ja Suomessa.

Opintiellä uuteen

Ruotsalaisyhtiö, nimeltään silloin vielä Billerud­Korsnäs, osti UPM:ltä kaksi pakkauspaperi­konetta vuonna 2012: Pietarsaaresta ja Valkeakoskelta Tervasaaren PK7:n. Tuotanto Tervasaaressa lopetettiin syksyllä 2016.

Pietarsaaressa paperikoneelta valmistuu taas uusi konerulla pakkauspaperia. Popen eli kiinnirullausyksikön valvomossa varaudutaan siirtämään tampuuri pituusleikkurille.

Paras juttu on, että toimitaan yhdessä vaikka ollaan eri vakansseilla. Tässä ei voi sooloilla.

Taneli Miettinen ollut tässä vuorossa ”lainassa” kesästä saakka. Hän aloitti työt Billerudilla oppisopimuksella pääsiäisenä 2020 ja jäi tutkinnon suoritettuaan jälkikäsittelyyn pituusleikkurille. Prosessimies 3 oli se tehtävä, johon Miettinen tähtäsi, kunhan paikka vapautuu.

Paikka vapautui ja Miettinen on edennyt tavoittelemaansa entistä vastuullisempaan työhön. Hän työskentelee pääsääntöisesti popella ja tarvittaessa tuuraa leikkurilla.

– Aamuvuoroissa olen yleensä leikkurilla, yövuoroissa taas sylinterimies popella, Miettinen kertoo.

Tehtävä­nimikkeet ovat muuttumassa vuoden alusta ja mies-loppuiset jäävät käytöstä pois.

Riittävästi tekijöitä

Miettinen on aina ollut kiinnostunut tekniikasta. Sujuvan työnteon ainekset hän luettelee nopeasti:

– Että kaikki laitteet toimivat eivätkä tuo yllätyksiä ja että on tarpeeksi porukkaa töitä tekemässä, eikä ole pulaa miehityksestä. Sopiva ajotilanne on sellainen, ettei ole liian helppoa ja yksinkertaista mutta että olisi silti rauhallinen ja tasainen meininki, ilman katkoja.

Pulmat ratkotaan yhdessä.

– Silloin kaikki, jotka on sillä hetkellä paperi­koneella, miettii yhdessä, mitä voidaan tehdä. Yleensä jokin ratkaisu saadaan aikaan.

Riittävä, osaava miehitys on tärkeä, jotta paikalla riittävästi niitä, joilta saa tarvitessaan apua ja joiden kanssa löydetään ratkaisut. Miettinen aloitti sylinterimiehen opin tammikuussa ja näki siinä tehtävässä kesäkauden ensimmäistä kertaa. Lomakausi on pitkä ja tuntui välillä vaikealta.

Poikkeustilanteet opettivat, paljonko on tarpeeksi.

– Jos vakituisia on popella yksi ja märässä päässä kaksi, tietämystä on paikalla selvästi vähemmän kuin silloin, kun paikalla on viisi vakituista työntekijää ja jokaisella mielipide siitä, miten edetään. Neljä on minimi, sanoo Miettinen.

Kun Miettiselle on kertynyt osaamista sylinterimiehen tehtävistä riittävästi, hän toivoo pääsevänsä jauhajaoppiin, jos paikkoja vapautuu.

– Vaikka kohta tulee vuosi täyteen, en ole jokaista asiaa vieläkään nähnyt.

Työssä sujuvuus on onnistumisen avain.

– Eilen esimerkiksi oli jotain erikoisajoja. Saatiin kaikki tilaukseen sisältyvät tuotteet priimana maailmalle eikä tullut tuotantoon katkoja. Sekin tuo onnistumisen tunnetta, että saadaan kaikki lajinvaihdot läpi eikä yksikään tampuuri mene hylkyyn, vaan tuote valmistuu niillä arvoilla, millä pitääkin. Sehän se meidän mittari on, Miettinen perustelee.

Ainoa vuorotyövaihtoehto

Iiro Vilkas työskentelee jälkikäsittelijänä. 12-tuntinen vuorojärjestelmä sopii kuusilapsisen perheen isälle arjen ja työelämän yhteensovittamiseen. Nuorimmat lapset ovat kolmoset, jotka aloittivat tänä syksynä koulun.

– En voisi muuta vuorotyömuotoa enää kuvitella tekeväni, Vilkas sanoo.

Pääasiallisesti Vilkas työskentelee tuotannon puolella, mutta tänään oli tuurattava trukkikuskia.

– Pidän siitä, että on oikeasti sopivasti töitä, että on järkevää tekemistä ja ettei tekemisestä tule ”tappotahtista”. Itselleni nopeat muutokset tehtävissä eivät tuota ongelmia etenkin, jos hallitsen ne. Osaaminen motivoi ja auttaa pitämään ajatuksen juuri siinä, mitä tekee.

Työpäivän sujuvuuteen vaikuttaa myös muun vuoron tuki.

– Yksin ei tarvitse mitään selvitellä.

Metsäyhtiöistä tänä vuonna toteutetut vähennykset herättävät huolta.

– Vaaditaanko tulevaisuudessa yhä lisää osaamista ja laajempia tehtäviä? Jos ei ole osaamista tai ei anneta mahdollisuutta opetella uutta omista lähtökohdista, jääkö muutosneuvottelujen jälkeen helpommin työttömäksi ja jos jää, saako sen jälkeen enää töitä, kertoo Vilkas pohtineensa.

Häntä mietityttää myös, miten vaikeaa nuorten on tulevaisuudessa päästä työelämään, jos ammattikoulutuksen taso on heikkoa ja kilpailu harvoista työpaikoista kovaa.

8-tuntinen toimi aikanaan

Oppisopimuskoulutukset ovat monilla työpaikoilla jäissä. Viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa Billerudin oppi­sopimuskoulutuksessa Taneli Miettisen kanssa aloitti Mikko Luomaranta. Hän on nyt prosessimies 2, joka toimii sylinterimiehenä ja jauhajana.

– Tulin metallipuolen ammattikoulusta suoraan UPM:lle puunkäsittelyyn kesätöihin ja tein myös harjoittelut siellä. Kurottajalla työskentelin yli 10 vuotta.

Luomaranta haki ja kävi jossain vaiheessa haastattelussa siirtyäkseen prosessityöhön, mutta työura jatkui kurottajan ohjaimissa. Kun integraatin puunkäsittely ulkoistettiin, uusi työnantaja antoi mahdollisuuden tehdä 12-tuntista vuorojärjestelmää.

– Silloin se olisi ollut itselleni liian raskas, kun olin jäänyt parivuotiaan lapseni yksinhuoltajaksi. Jatkoin 8-tuntisten vuorojen lyhyessä kierrossa ja samaa työaikamuotoa tein myös seuraavassa työpaikassani putkitehtaalla.

Yhdessä, ei sooloillen

Luomaranta oli tyytyväinen työhönsä putkitehtaalla eikä varsinaisesti ollut ajatellut hakea paperitehtaalle töihin, kunnes työkaveri vinkkasi, että paikkoja oli siellä auki.

– Päätin heittää kohon veteen ja kokeilla, ja niin se upposi, Luomaranta kertoo.

Vastassa oli jälleen 12-tuntinen työaikamuoto, joka otettiin Pietarsaaressa käyttöön pari vuotta sen jälkeen, kun paperikone myytiin UPM:ltä Billerudille. Nyt se muoto sopi Luomarannan elämäntilanteeseen.

Tehtaassa vuorot sopivat keskenään, tekeekö kukin samaa tehtävää päivän kerrallaan vai kuusi tuntia yhtä ja kuusi tuntia toista.

– Sujuvana työpäivänä on sopivasti tapahtumaa, ettei tylsisty. Tylsistymiseen taas voi itse vaikuttaa, miten kiertelee ja katselee paikkoja, että saa päivän kulumaan. Itse kiertelen, kun on tuotannollisesti rauhallista. Silloin on aikaa kysyä neuvoa ja on helpompaa perehtyä koneen sielunelämään tarkemmin.

Yhteishenki on se, mikä Luomarannasta on siisteintä vuorosta riippumatta.

– Tässä työssä paras juttu on, että toimitaan yhdessä vaikka ollaan eri vakansseilla. Tässä ei voi sooloilla. Jos itseltä loppuvat taidot ja tiedot, kysyn kaverilta neuvoa.

Billerudin ainoa paperikone Suomessa käy Pietarsaaressa samassa tehdasintegraatissa UPM:n sellutehtaan, Walkin tehtaan ja Alholmas Kraftin voimalaitoksen kanssa.

– Hienoa olisi vielä nähdä investointeja esimerkiksi UPM:lle, sillä niillä olisi meillekin merkitystä ja ne toisivat alueelle jatkuvuutta, Luomaranta toivoo.

Teksti: Eeva Eloranta-Jokela, kuvat:Päivi Karjalainen∙