Miten huolehtia tuki- ja liikuntaelimistön kunnosta työvuorojen aikana? Siinäpä pulma, sillä kuten Joutsenon Metsä Fibrellä työskentelevä Juha Korpinen sanoo, valvomon tuoli imaisee puoleensa.

– Se oli minulle alussa aikamoinen järkytyskin, kun olin työskennellyt 15 vuotta mekaanisessa kunnossapidossa, jossa ollaan koko työpäivä liikkeessä.

Korpinen käyttää hissin sijaan portaita, kun mahdollista. Valvomossa on myös taukojumppavälineitä, kuten jumppakeppejä, kuminauhoja, tasapainolautoja ja -tuoleja sekä leuanvetorekki, joilla kroppaa voi vetreyttää.

Korpinen tarttuu välineisiin, kun tuntuu, että jokin paikka on jumissa.

– Aika satunnaista se on. Pitäisi saada aikaiseksi rutiini – ja siinä se haaste onkin.

Istuminenon myrkkyä tuki- ja liikunta­elimistölle. Istuessa selkä pyöristyy, pää työntyy eteen, alaselkä ja pakarat jumittuvat ja lonkankoukistajat kiristyvät.

Jo pelkkä seisomaan nouseminen ja liikuskelu auttaa, mutta vielä parempi on, jos vetreyttää kroppaa jumppaamalla.

Joillakin työpaikoilla on työkaluja tules-vaivojen ennaltaehkäisyyn. Jumppavälineiden lisäksi käytössä voi olla vaikkapa kuntosali ja digitaalisia taukoliikuntaohjelmia, kuten Break Pro. Välineet eivät kuitenkaan auta, jos ei niitä käytä.

Yhdessä voidaan keksiä myös haasteita, jotka liikuttavat. Esimerkiksi Korpisen työpaikalla voimalaitoksella työntekijät järjestivät keväällä leuanvetohaasteen, jossa jokaisen vuoron piti vetää viisikymmentä leukaa.

– Se jatkui kahden kuukauden ajan. Ideana oli saada istumisesta laiskistunut selkä kesäkuntoon.

Tykätty 12 tunnin työvuorokierto asettaa haasteita kehon hyvinvoinnille, sillä aamuvuoroissa vapaa-ajalla tapahtuva liikunta jää käytännössä pois. Työnantajankin kannattaa huomioida tämä ja järjestää tauko­liikuntamahdollisuuksia työpaikalle.

Joutsenon Metsä Fibrelle on tulossa 12-tuntisen kokeilu.

– Siksi meillä kävi täällä työfysioterapeutti. Juttelimme, että olisikohan mahdollista saada kuntopyörä valvomoon. Onhan se työnantajankin etu, että jengi vähän liikkuisi, Korpinen miettii.

Teksti: Tiina Suomalainen, kuva: Mikko Nikkinen