Otin mielelläni vastaan tehtävän kirjoittaa Paperiliiton viimeksi kuluneista paristakymmenestä vuodesta. Vuoden 2005 suuren työtaistelun jälkeen oli tapahtunut paljon eikä uusiltakaan kahakoilta ollut vältytty. Koko työmarkkinoiden neuvottelumekanismi oli siirtynyt ensin keskusjärjestöiltä liittoihin ja sen jälkeen metsäteollisuudessa vielä yrityksiin. Myös palkansaajapuolen järjestökenttä oli elänyt. Samalla tehtaita oli pantu kiinni ja koneita suljettu.

Jo heti ensimmäisessä palaverissa Paperiliiton toimistolla haarukoimme muutaman avainhenkilön, joita haastattelisin. Heitä olivat luonnollisesti Paperiliiton entiset puheenjohtajat Jarmo Lähteenmäki ja Jouko Ahonen, samoin tietysti nykyinen puheenjohtaja Petri Vanhala. Vanhala lisäsi viisaasti myös joitakin työnantajapuolen edustajia, ainakin Metsäteollisuus ry:n entinen toimitusjohtaja Anne Brunila ilmestyi listalle jo alkuvaiheessa, samoin Metsäteollisuudesta UPM:n organisaatioon siirtynyt työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén. Myös SAK:n puheenjohtajat Lauri Ihalainen – myöhempi työministeri – ja Jarkko Eloranta kirjattiin papereihin.

Itse lisäsin omatoimisesti listoille ainakin kaksi nimeä. Olin toimittajana seurannut vierestä, miten Helsingin Sanomien toimittaja Marjo Ollikainen tuntui aina olevan askeleen muita edellä. Halusin kuulla, miten Teknologiateollisuus ry:n viestinnässä nykyisin toimiva Ollikainen näkee tilanteen nyt vuosien jälkeen. Samoin kiinnostivat entisen valtakunnansovittelijan Juhani Saloniuksen mietteet vuodesta 2005. Ihan kaikkia en olisi itse mitenkään osannut oma-aloitteisesti haastatella: Antero Mäen, Jarmo Lähteenmäen ja Jouko Ahosen sihteerinä toiminut Ulla Setälä toi tekstiin arvokkaan lisän johtoportaan ulkopuolelta.

Ei sittenkään Tähtisen sota

Itsekin opin työn edetessä uutta. Olin jo 2005 vitsaillut sanaleikillä Tähtisen sodasta kuuluun science fiction -elokuvasarjaan viitaten. Sekä entisen Metsäteollisuuden työmarkkinajohtajan Arto Tähtisen omasta että myös paperiliittolaisten haastatteluista kävi selkeästi ilmi, että työsulku ei ollut mikään Tähtisen henkilökohtainen kostoretki aiempien vuosien tappioista kuten julkisuudessakin oli arvailtu. Työsulkuun oli syynsä, mutta Tähtinen nautti ja nauttii myös vastapuolella arvostusta asiallisena ammattimiehenä. Hänen kuten monen muunkin tapaaminen oli vuosien jälkeen miellyttävä kokemus. Tähtinen oli hyvällä tuulella ja hyvässä kunnossa ja riensi suoraan haastattelusta kotiin katsomaan televisiosta hiihtokilpailua.

Avoimesti ja asiallisesti

Lähihistorian kirjaamisessa on monesti vaikeutena, että haastateltavat eivät suostu tai suostuessaan haastatteluun eivät lopulta suostu puhumaan asioista kovinkaan avoimesti. Yllätyin myönteisesti, kun kaikki haastatteluun kysytyt suostuivat oitis. Ajattelin jopa, että heitä on pyydetty tai ohjeistettu suostumaan, mutta näin ei ilmeisestikään ollut. Sain vapaat kädet ja se palkitsi. Kaikki haastateltavat olivat yllättävänkin avoimia. Mielikuvakseni jäi, että alan ongelmista ja myös järjestökentän tilanteesta tahdottiin puhua avoimesti. Erityisesti mieleen jäi UPM:n työmarkkinajohtaja Hollménin vastaus haastattelun päättäneeseen rutiinikysymykseen haluatko vielä lisätä jotakin.

”Paperiliitto on äärimmilleen viritetty työehtosopimuskone, jonka tehtävä on maksimoida liiton jäsenten edut, puolustaa vihreää kirjaa (työehtosopimusta) muutoksitta. Ehdottomasti minun työurani kovin vastustaja tai neuvottelukumppani, tiukka nippu.”

Teollisuusliiton haamu

Vuonna 2016 kariutunut Paperiliiton fuusioituminen syntymässä olevaan Teollisuusliittoon tietysti kiinnosti. Halusin selvittää paitsi fuusioon kaataneen vasemmistoryhmän yllätysvedon syitä myös hankkeen nykyistä tilannetta. Tästä syystä haastateltaviksi valikoituvat liittovaltuuston entinen varapuheenjohtaja Jouko Suomalainen ja liittohallituksen nykyinen varapuheenjohtaja Olli-Pekka Kaikkonen. Kumpikin antoi uskottavan todistuksen siitä, että vuonna 2016 edettiin turhan nopeasti, ikään kuin lopputulos etukäteen päätettynä. Se nähtiin järjestödemokratian kannalta ongelmalliseksi, ja ei ole mitään syytä epäillä, etteikö samanlaisia ajatuksia olisi esiintynyt myös fuusiota kannattaneessa sd-ryhmässä. Toki fuusion vankkoja kannattajia oli jo tuolloin, kuten esimerkiksi liittovaltuuston pitkäaikainen sd-puheenjohtaja Ilkka Nokelainen, joka nytkin antaa tukensa fuusiolle. Oman panoksensa näihin pohdintoihin antoi myös liittovaltuuston nykyinen puheenjohtaja Jouko Aitonurmi.

Tätä kirjoittaessa olen itse päätynyt ajattelemaan, että jos ja kun liiton tulevaisuutta pohtiva työryhmä tekee suosituksia suuntaan tai toiseen – siis myös mahdollisen liittofuusion puolesta – se tekee sen vakaasti harkiten.

Satunnainen vierailija tietysti havaitsee nykyisessä Teollisuusliiton, entisessä Metallitalossa käydessään, että henkisesti suurin askel on toimistolla jo otettu, kun Teollisuusliiton ja Paperiliiton väki kohtaa aamuisin yhteisellä kahvikoneella. Toki siitä on jatkossakin varmasti mahdollista valuttaa kuppiin erilaisia juomasekoituksia.

Tela pyörii yhä

Päädyin ehdottamaan Paperiliiton kronikalle nimeä Tela pyörii yhä – Paperiliiton kronikka 2005–2026, koska se kuvastaa paitsi liiton edustamien toimintojen monipuolisuutta myös jäsenten uskoa tulevaisuuteen, jota tuntuu koettelemuksista huolimatta yhä riittävän.

Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kronikan ideointiin osallistunutta taustaryhmää avoimesta asenteesta ja kannustuksesta työn edetessä. Samoin on syytä kiittää jokaista haastateltavaa arvokkaasta ajasta ja ennen kaikkea arvokkaista ajatuksista.

Vaikka itse olen kunnostautunut paperityöläisenä vain kynäilymielessä, paljastan nyt salaisuuden. On nimittäin mahdollisuuksien rajoissa, että olisin jo ennättänyt teollisuusliittolaiseksi, mutta kohtalo päätti toisin.

Parikymppisenä ajoin näet trukkia ja siltanosturia Lokomon konehallissa Tampereella, ja kesän päätteeksi minulle tarjottiin sieltä vakituista työtä. Jouduin kuitenkin kieltäytymään sinänsä houkuttelevasta tarjouksesta, sillä olin kesän aikana tullut hyväksytyksi opiskelemaan toimittajaksi Tampereen yliopistoon. 

Hyvää 120-vuotisjuhlaa siis, paperiliittolaiset!

Teksti: Jari Korkki, kuva: Johannes Wiehn