Intiassa on melkein kaikesta pulaa paitsi ihmisistä. Asukkaita on maailman valtioista eniten, 1,4 miljardia. Nuoria, vastavalmistuneitakin on joka vuosi kymmeniä miljoonia.  

Samaan aikaan Suomi kärvistelee osaajapulassa. Onneksi some on tehnyt tehtävänsä levittämällä kuvaa maailman onnellisimmasta kansasta ja intialaiset ovat alkaneet löytää Suomeen. Heitä asuu maassamme jo yli 20 000. 

Mikään taho ei ole tehnyt kattavaa tutkimusta, miten intialaiset ovat sopeutuneet Suomeen ja ovatko he onnellisia. Jos kysyn intialaisilta Suomessa käyneiltä tuttaviltani, muuttaisivatko he Suomeen, vastaus on melkein aina kyllä. Lasten koulutusmahdollisuudet ja elämänlaatu houkuttelevat. Työehdot ja lomat ovat reiluja. Maamme on rauhallinen ja turvallinen.

Intiassa arki on haasteita täynnä. Päivät ovat pitkiä, samoin työmatkat. Sukulaiset piinaavat ja vaativat rahaa. Voi olla, että tänään ei tule vettä tai sähköä kotiin.

Intialaisista kilpaillaan ympäri maailmaa, sillä he ovat englanninkielentaitoista ja mukautumiskykyistä työvoimaa. He ovat myös valtavan yrittäjähenkisiä. Ei tarvitse kuin vierailla Delhin slummeissa ja nähdä pikkubisneksiä ompelupalveluista autonosien korjaustoimintaan.

Suomeenkin on tullut intialaisten mukana kaikenlaisia uusia liiketoimintoja kuten käsien hennausta, intialaista kokkauspalvelua tai hindin kielen opetusta tarjoavia pienyrityksiä.

Ei-toivottu ilmiö on erilaiset huijaukset. Hiljattain Facebookissa minuun otti yhteyttä intialaisopiskelija, jonka perhe oli säästänyt nuoren ulkomaille lähtöön vuosia. Hän oli maksanut luvat järjestävälle viisumikonsultille kovat rahat päästäkseen Suomeen, mutta konsultti otti rahat ja katosi. 

Toinen yleistyvä intialaistaustainen huijaus on olemattomat työpaikat. Somen ilmoituksissa luvataan työpaikkaa vaikkapa tehtaassa, ja työnhakijaa pyydetään maksamaan rekrytointimaksuja etukäteen vaikka itse työpaikka on tekaistu. 

Uusien kulttuurien mukanaan tuoma yhteiskunnallinen vaikutus ei ole aina positiivinen. Suomelle onneksi huijareita on liikkeellä hyvin vähän.