MM Kotkamillsin voimalaitoksen valvomossa tehdään tänäänkin tuorehöyryä kartonki- ja paperikonetta varten sekä turbiinille sähköntuotantoa varten.

– Meillä on tässä haihduttamoja, on soodakattila, kombikattila ja hajukaasukattila ajettavana. Lisäksi on kaksi turbiinia: höyryturbiini ja kaasuturbiini, joita operoidaan, Ville Ruuth kertoo.

Tammikuisena pakkaspäivänä Ruuth tekee töitä tuuraajan kanssa, koska työpari Kalle Kurvinen on vapaapäivällä. Hänellä on keikka Kymi Sinfoniettan konserttitanssiaisissa. Kurvinen on toiselta ammatiltaan harmonikkataiteilija, ja voitti Kultainen harmonikka -palkinnon vuonna 1996.

– Kollega Mika Huusari on katsonut ohjelmistoa eilen rytmiryhmän kanssa, kun minä olin töissä. Tänään ehdin mukavasti soundcheckiin ja keikalle, hän kertoo.

Voimalaitoksen valvomossa jos juttu katkeaa, niin ei pitkäksi aikaa kuitenkaan. Työn onnistumiselle on keskeistä, että sanoitetaan työparille, mitä näkyy, tehdään ja tapahtuu. Vaarana voi olla, että höyryverkko kaatuu ja tuotanto pysähtyy. Operoitavana on vajaan sadan barin paineet ja noin 470 asteinen höyry.

– Jos on joku ongelma, niin siinä on syytä ajatella ääneen, koska toinen ehkä hoksaa, mikä voisi auttaa, Kurvinen kertoo.

– Vaikka molemmilla on omat ohjauspisteet, kommunikointi on äärettömän tärkeää. Kyllä sitä on pitänyt jossain määrin opetella, Ruuth sanoo.

– Kyllä on puolin ja toisin kiitelty vuoron jälkeen, että on hemmetin hyvä, että olit taas tänään siinä, että saatiin nämä hommat ratkaistua ja vietyä vuoro hyvin maaliin niin, että on seuraavienkin mukava tulla töihin. Ville on hyvin tunnollinen kaveri, malttaa keskittyä prosessiin, kokonaisuuksiin ja yksityiskohtiin. Hyvin ollaan pärjätty, Kurvinen sanoo.

Tilanteen niin salliessa valvomossa jutellaan muustakin, kuin vain työstä. Musiikki on molempia kiinnostava aihe. Kurvisen leipälaji on tanssimusiikki. Myös Ruuthille iskelmä maistuu, vaikka alun perin hevimiehiä onkin.

– Monesti kun tullaan töihin, niin Ville kuntoilee ja tulee pyörällä, ja minä tulen autolla. Portilla kun nähdään, niin Villellä yleensä rokit pauhaa korvissa eikä reagoi, kun minä höpötän. Ei se ylpeä ole, vaan se ei oikeasti kuule mitään, Kurvinen nauraa.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Jukka Koskinen