Ossi Korpi ei päivitä tekemisiään facebookkiin. Kun päivän projekti valmistuu, hän keittää sille kahvit ja ihailee ihan itse, mitä sai aikaan.
Parasta elämässä
Ossi Korpi päätti ostaa talon, että aika kuluisi paremmin.
Ossi Korpi on 37-vuotias kunnossapitäjä Metsä-Boardin Kaskisten kemihierretehtaalta.
Töiden jälkeen kun tuloo tupahan ja laittaa kahvipannun päälle, siinä sitä ruvetaan vähän miettimään, mikä on seuraava homma. Siinä on kaikki optiot auki omalla plassilla. Sain juuri polttopuut pienesteltyä liiteriin odottamaan talven kylmiä.
Asun yksin vanhassa hirsitalossa, mutta on tämä elintasosiivellä varustettu. Että ei nyt ihan mummonmökki, mutta punanen tupa kumminkin. Ja valtava perunamaa, mikä ikkunasta näkyy, mutta se ei ole oma. Ne viljelee paljon perunaa täällä Lapväärtissä, traktorilla pärräillöö.
Kun näin ton aukeen,
tais olla talo jo myyty.
Kotosin olen Vähästäkyröstä Vaasan läheltä. Lähdin sieltä ammattikouluun Vaasaan, ja automaatio valkkautui ammatiksi. Muutaman mutkan jälkeen pääsin Kaskisiin tehtaalle töihin. Vuodesta 2007 olen ollut kunnossapidossa.
Asuin alkuun kerrostalos, mutta päätin sitten ostaa tuvan, että aika kuluis paremmin ehtoosin. Tää oli ensimmäinen tupa mitä kattoonkaan. Kun ajoin pihaan ja näin ton aukeen, tais olla talo jo myyty. Keittiön ikkunasta näkyi kasitie ja sen yli pari kilometriä peltoa. Kotona oli Sininen tie ja sama lakeus.
Mulla oli hyvä lapsuus, on hyvä äiti ja isä ja sisko. Asuttiin mumman ja paapan kanssa samassa pihapiirissä, äitin kotipaikassa. Oli kaikenlaisia kotieläimiä ja sai tehdä käsillään askareita. Koiraa olen tännekin ajatellut ja toivonut, mäyräkoiraa, mutta kun asuu yksin, se on jäänyt.
Mulla ei tule aika pitkäks enää. Olen näitä vanhoja rakennuksia laitellut, nostellut, suoristellut. Eihän siinä järkeä ole, mutta ei niitä voi romahtamaankaan päästää. Ja kun minä haluan niitä laittaa. Kun saa yhden seinän valmiiksi, tulee istahdettua kahvikupin kanssa ja katteltua miltä se oikein näyttää. Sehän se on paras hetki.
Maakellari on vielä huonos kunnossa. Siitä sais hienon koirankopin!
Kyllä tänne vois perheen perustaa. Ilman muuta haluaisin perheen perustaa! Mutta onko se sitten paha, kun viihdyn hyvin itsekseni. Eikä mulla ole facebookkia eikä profiileita, kun en sellaisia halua.
En minä halua päivystää puhelimella, kuka kommentoi. Vaalin ajatusta, että voin soittaa ja nähdä naamatusten niitä, jotka ovat tärkeitä, kun eihän muilla ole väliä.
Haluan elää tämän elämän itse, tässä ja nyt. Nähdä asiat ja nauttia niistä.
Teksti: Ilkka Palmu, kuva Johannes Tervo