»Ongelma on vain siinä, että poliitikot eivät ymmärrä paikallisesta sopimisesta mitään.»

Kolumni

 

Entinen liikenneministeri Anne Berner sai jokunen vuosi sitten kuningasidean. Suomalaiset taksit toimivat niin hyvin, että sille ongelmalle piti tehdä jotain. Ja Annehan teki. Nyt ollaan sitten korjaamassa tekemisen jälkiä. Epäkohtia on taksien hinnoittelun läpinäkyvyydessä, taksitoiminnan turvallisuudessa, harmaan talouden torjunnassa ja taksien saatavuudessa.

Komea lista, jota lukiessa jää miettimään, jäikö jotain vielä puuttumaan. Aika moni taksia käyttävä varmaan toteaisi, että eiköhän tuossakin liene riittävästi. Ainakin Pohjois-Suomessa, jossa taksien hinnat ovat nousseet melkein puolella vuodesta 2015.

Täällä etelässä näkee, että ainakin nuoriso on siirtynyt takseista sähköpotkulautoihin. Erityisen hyvin siirtymän havaitsee sairaaloiden päivystyksissä. Päivystykseen ajelleista kuskeista noin puolella oli Helsingissä keskivaikeat tai vaikeat vammat. Ja mikä ihmeellisintä, noin puolet loukkaantuneista oli päihtyneitä. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi itseäni mietityttää, paljonko tämä ilmiö maksaa tulevina vuosina yhteiskunnalle. Ennen sentään rikottiin juovuspäissään vain paikkoja ja sotkettiin seiniä.

Mistä tietää, että eduskuntavaalit lähestyvät? No siitä, että suomalainen kilpailukyky alkaa välittömästi rapautua ja tarve paikallisella sopimiselle lisääntyy eksponentiaalisesti. Ongelma on vain siinä, että poliitikot eivät ymmärrä paikallisesta sopimisesta mitään tai sitten he luottavat siihen, että kansa ei ymmärrä. Viimeksi puheenjohtaja Petteri Orpo ilmoitti suuresta tarpeesta muuttaa radikaalisti suomalaisia työmarkkinoita. Hänen mukaansa työntekijöiden pitäisi sopia jatkossa ”mahdollisimman pitkälle omista työehdoistaan”. Orpoa voisin rauhoitella sanomalla, että sehän onnistuu jo nyt. Työehtosopimusten ja lain yli saa sopia niin paljon kuin sielu sietää. Sen sijaan työehtosopimusten alle sopiminen ei sitten enää onnistukaan.

Vielä. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen tämäkin asia voi olla toisin. Mutta jos näin käy, niin siitä saammekin sitten syyttää vain itseämme. Peilistä kun näkyy melkein aina se oman lompakon pahin vihollinen.

Sitten vielä varoituksen sana teille kesägrillaajat. Helsingin Sanomien takaisinvetoilmoituksen mukaan ”Nysä grillimakkara saattaa sisältää virheellisesti juustoa”. Onneksi ei sentään lihaa, totesin itsekseni.

Aikanaan kun tulin työelämään, sitä odotti kesälomaa jo tammi­kuusta alkaen. Nyt odottaa vain, että loma loppuisi ja pääsisi pian eläkkeelle. Sitä kutsutaan kait perspektiivin muutokseksi.